57. Jouluksi kotiin 22.-27.12.2021

Keskiviikkona lähdin kohti Uuttakaupunkia, matkalaukku täynnä joululahjoja kuin mikäkin joulupukki. Koti-kotona vastassa oli häntää heiluttava porojen, varsinkin palvattujen, ystävä Mökö-koira sekä tietysti äiti, isä ja setäni Muhokselta. Kuudessa päivässä ehti rentoutua kunnolla ja nauttia toisten valmistamasta valmiista ruoasta. Tässä minun jouluni tiivistettynä.

"Lunta tulvillaan, on raikas talvisää"

Jouluaattona alkoi lumisade, jota kesti koko loppuviikon. Valkoista oli maassa puoleen sääreen ja puidenkin oksat olivat saaneet oman osuutensa. Siskon kanssa muisteltiin, että Ukissa edellinen valkoinen joulu taisi olla vuonna 2018, jolloin lähdimme koko sisarussarjan voimin pulkkamäkeen. Sen jälkeen ollaan muutama vuosi vietelty joulua mustemmissa merkeissä. Uudenkaupungin yksi parhaista pulkkamäistä sijaitseekin parin korttelin päässä meistä, Mökö vietti enemmän tai vähemmän koko joulun ikkunasta tarkkaillen kadulla kulkevia lapsia pulkkineen.

Talvisesta Uudestakaupungista päästiin nauttimaan kävelylenkeillä Mökön kanssa. Puutaloalueen maisema näyttää seesteiseltä valkoisessa asussa ja sankarihautojen kynttilät toivat valoa piemeyteen. Mököllä ei ole mitään lunta vastaan, hän nauttii kun koko piha on täynnä herkullista jäätelöä. Eteisestäkin Mökö napsii suuhunsa kenkien mukana tulleet lumen rippeet. Yhtenä iltana käytiin Mökön kanssa ulkona leikkimässä, siellä Mökö onnessaan juoksi pisin pihaa ja hyppeli lumessa kuin mikäkin gaselli. 

 

"Herkkua on siinä monenlaista"

Tänäkin jouluna syötiin, syötiin ja syötiin. Mökö ei oikein tiennyt miten päin olla, kun uunissa tuoksui kinkku ja pöydällä oli sekä palvattua poroa että graavilohta. Edellämainittujen lisäksi herkuteltiin porkkana- (mun suosikkilaatikko!), bataatti-, peruna ja lanttulaatikolla, rosollilla, silleillä ja mädeillä. Jouluruoista mun suosikki on lipeäkala ja valkokastike, joka perinteisesti tarjoillaan vasta joulupäivänä. Herkkupuolelta valitsen ennemmin joulutortun kuin piparin, mutta molemmat maistuvat ilman kiukutteluja. 

Ja shotteja me vedeltiin koko porukalla joka aamu! Nimittäin tyrnimehushotteja, oikeista shottilaseista. Nissä ei ole alkoholia pisaraakaan, mutta väkevää silti.  

Mun suosikkikeksejä on kautta aikain olleet appelisiinitäytteiset Jaffa-keksit, niillä äiti on mua lahjonut lapsena tekemään monenlaista. Turun Osuuskaupalla oli loppuvuodesta tarjolla mobiilikuponki, jolla sai eurolla keksipaketin. Tämän kupungit käyttivät niin äiti, isi kuin siskonikin, joten yhtäkkiä hallussani oli 3 paketillista keksejä. Nyt riittää herkuteltavaa pitemmäksi aikaa! Pystyn syömään tuollaisen paketin päivässä ilman sen suurempia tuskia, mikä onkin syy miksen kovin usein näitä taivaallisia keksejä kotiin osta. Jos ei osaa kohtuukäyttää, kannattaako ottaa ollenkaan? 

"Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu"

Pari vuotta Tampereelle muuttoni jälkeen äiti ja isi "purkivat" huoneeni ja parvisänkyni ja muuttivat huoneen vierashuoneeksi. Yöni sain tälläkin kertaa viettää siellä, yökyläseuranani Mökö, joka olisi aamuisin halunnut herätä jo kello 6, mutta palasi kuitenkin kiltisti petiinsä käskystä "pää tyynyyn". Koti-kotiin saapuessani kiinnitin heti huomiota Mökön nykyisiin petijärjestelyihin: karvaturrilla on oma peti niin keittiössä, olohuoneessa, vierashuoneessa kuin äitin ja isin makuuhuoneessakin. Ja tottakai kirjastohuoneesta löytyy sohva, jossa on pienen koiran mukava lepäillä. En tiedä mistä tälläinen käsitys saattaisi tulla, mutta onkohan Mökö lievästi lellitty tapaus? Uskallan väittää ettei ihan joka koira nauti tällaisesta ylellisyydestä. 

  

"Ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa."

Ilmeisesti olin ollut aika kiltti! Joulupukki toi kaikenlaista ihanaa: paketeista paljastui mm. polvipituiset villasukat, Vallilan patakinnas, teetä, lahjakortteja, mekko, vaaleanpunainen käsipyyhe ja korvakorut. Lisäksi sain aivan ihanat muumikuvioiset pussilakanat meidän paripeittoon! Jostain syystä aina kun paripeitto tulee puheeksi ensimmäinen kysymys on "Onko Jannella peittoa ollenkaan yöllä?". Kukaan ei tunnu olevan huolissaan mun peitonsaannista, kumma juttu... Joskus meillä oli paripeiton lisäksi lattialla Jannen puolella sänkyä laskostettuna ylimääräinen yksittäinen peitto, turvaamaan että Jannella on edes pieni mahdollisuus saada peitonkulmaa yöksi päälleen. Lisäksi olen nyt onnellinen maanomistaja! Siskoni antoi joululahjaksi pienen palasen omaa nimikkosuotani, Heininevaa. Omilla tiluksillani en ole vielä käynytkään, täytyypä joskus suunnata sinnekin. 

"Joulunrauhaa soittaa saavat kellot enkelten"

Muutamassa päivässä soitin pianoa varmaan enemmän kuin koko vuoden aikana. Meidän piano Uudessakaupungissa odottelee sitä ihmettä, että mulla olisi tarpeeksi iso kämppä että saisin sen otettua Tampereelle. Nuorempana en tykännyt käydä pianotunneilla, jotenkin se että oli "pakko" soittaa teki soittamisesta ikävän asian. Tällä hetkellä on kiva soittaa soittamisen ilosta, toki taidot ovat hieman ruosteisemmat kuin kymmenen vuotta sitten. Alla videolla yksi taidonnäyte tämänhetkisestä tasosta:

  

"Hei mummo, mitä kuuluu sinne teille?"

Samoin kuin tuossa joululaulussa, meidänkin mummolla on pohjoisessa. Lapsuudessa mekin suunnattiin aina lomalla pohjoiseen, mutta nyt viimevuosina se on jäänyt. Syksyllä viimeksi vierailtiin mummolassa. Hyvät joulut toivotettiin tänä vuonna Mummille ja Papalle sekä puhelimitse että videoyhteydellä: aattona soitettiin puhelimella ja kiitettiin ihanista lahjoista, tapaninpäivänä avattiinkin sitten videoyhteys ja vaihdettiin "kasvokkain" muutama sana.

"Jouluaatto on nyt herttainen"

Meidän kaikin puolin herttaiseen jouluun kuului myös saunomista, saunomista ja saunomista. Mä rakastan saunoa, mutta täällä Tampereella mulla ei oikein ole mitään mahdollisuuksia käydä missään saunassa. Joten nyt otettiin omakotitaloelämästä kaikki ilo irti ja saunottiin päivittäin! Täytyy katsoa jos keväällä repäisisin ja kävisin Tampereella jossain yleisessä saunassa saunomassa ja kastautumassa avantoon! Saunomisen lisäksi aika kului rauhaksiin kutoessa, pitkästä aikaa kudoin itselleni jotain: vaaleanpuna-valkoiset lapset kolmella palmikkokuviolla. 

 

 

Ainiin! Tämän vuoden partiolaisten adventtikalenterissa oli ilmiselvästi Mökön kuva.

 

 

Rauhallista joulua!💖 

 

 Heini