Heiniä ja retkiä 2021

Sinne meni kolme vuotta, sekä näiden sudenpentujen johtajana että eloa Tampereella. Tai tarkemmin kesällä tulee kolme vuotta täyteen tamperelaisena. Kolme vuotta sitten, kun muutin Tampereelle, olin ihan kahden vaiheilla aloitanko partiota täällä vai en. Riittäisikö mulla aika ja energia siihen opiskelujen ohella? Jotenkin se partio vain vei mukanaan, ja päädyin aloittamaan Tampereen Lokeissa uusien ykkäsluokkalaisten ryhmässä. Jotenkin käsittämätöntä, että nämäkin lapset ovat kasvaneet jo näin isoiksi! Mun ekan oman ryhmän lapsukaiset pääsee ripiltä tänä vuonna, se vasta hurjaa onkin. Ja ekat joiden ryhmässä olen apujohtajana ollut, ovat nyt jo lukiossa. Tää saa mut tuntemaan itseni aika vanhaksi. Tästä kolmesta vuodesta on jäänyt tosi paljon käteen, niin kokemuksia kuin ystäviäkin. Kesällä lähdetään taas Lappiin vaeltamaan Jassun ja Olivian kanssa, joita en tuntisi ellei oltaisi saatu samaan aikaan ajatusta lähteä vetämään yhteistä ryhmää. Sudenpentuikäkausi kestää partiossa kolme ...

Kun asuin vielä Uudessakaupungissa, meidän omakotitalon pihalla oli omenapuita, raparperia, luumupuita, viinirypälepensas, vadelmaa, viinimarjoja kolmessa värissä, karviaisia, pieni päärynäpuu ja kirsikkapuu. Aikamoinen lajitelma kaikkea! Kirsikan ja omenapuiden kukat on olleet joka kevät mun suosikkeja, niissä on jotain niin kaunista. Herkän ja kauniin ulkomuotonsa lisäksi niissä on ihanaa, kuinka ne värjäävät koko puun valkoiseksi tai vaaleanpunaiseksi. Puut ovat mielestäni kauneimmillaan juuri kukkiessaan, ovat hedelmätkin hienoja mutta eivät yhtä hienoja kuin kukat.  Tampereella saa kotipihaa kauemmas lähteä, että pääsee ihailemaan kirsikankukkia. Frenckellinaukiolta löytyy useampia kirsikkapuita, jotka joka vuosi loistavat vaaleanpunaisena. Itse huomasin kukinnat hieman liian myöhään, missasin kauneimman ja runsaimman kukintahetken. Kukintoja oli kuitenkin vielä runsaasti jäljellä, joten ihailtavaa ja kuvattavaa riitti vielä.  Säätila oli näin illemmalla hieman erikoinen...

Jälleen yksi tukalan kuuma päivä! Aurinko paahtaa +24 asteen voimalla ja vilvoittavaa tuulenvirettä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Aurinkorasvaa sai sipaista jokaiseen kohtaan, johon auringonvalo paistoi ja vettä sai litkiä henkensä edestä. Tällaista kesäsäätä lähdettiin Jannen ja anopin kanssa uhmaamaan Kuisman kiäpille Sastamalan suuntaan.  Suunnilleen tunti meni ajomatkoihin Tampereelta reitin varrella olevalle parkkipaikalle. Kartassa pinkillä ympyröitynä lähtöpaikka sekä laavu, jossa evästelimme. Ensimmäisenä lähdettiin poikkeamaan lintutornilla, joka näkyy kartassa parkkipaikan alapuolella.  Lintutorni sijaitsi todella kivalla paikalla. Polku ylitti suoalueen pitkospuilla, tuulenvire ei suopätkälle osunut juuri ollenkaan. Lintutorni oli rakennettu jonkinlaiseen niemenkärkeen, josta oli hyvät näkymät järvelle. Lintutornin juurella oli hyvin huollettu laavu sekä huussi, josta löytyi jopa vessapaperia. Kaikenkaikkiaan ihana paikka! Lintutornin huipulla tuuli, mikä t...

Huhhuh mikä päivä! Lämpötila huiteli taas +23 asteessa ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Aamuni valkeni tänään Jannen kämpässä Härmälässä: minä heräsin kahdeksalta ja Janne herätettiin valmiiseen aamupalapöytään yhdeksän jälkeen. Mulla ei omassa kämpässä ole parveketta, joten viihdyn oikeni hyvin Jannen parvekkeella. Aamupalan jälkeen käynnisteltiin päivää aamuauringossa parvekkeella jäätelöä syöden: aamuaurinko paahtoi suoraan lasittamattomalle parvekkeelle, joten eipä siinä viittä minuuttia kaempaa viihtynyt. Puolenpäivän jälkeen aurinko onneksi hieman kääntyi, jolloin parvekkeesta tuli oikein miellyttävä paikka tehdä opinnäytetyöjuttuja.  Mä lähdin viideksi Kaupinojan uimarannalle, jossa sudenpennut olivat innokkaina vastassa. Tänään oli meidän toiseksi viimeinen partiokokoontuminen tälle keväälle. Itseasiassa toiseksi viimeinen partiokokoontuminen tällä porukalla: Kuutit siirtyvät syksyllä seuraavaan ikäkauteen uusien johtajien hellään huomaan, ja minä otan johdettav...