12. Synttäriviikonloppu Aulangolla 6.-7.2.2021

 Maanantaina mä täytän 22 vuotta!

Pari vuotta sitten, 2019 kun itse olin 20v ja isosiskoni oli 22v, olin parin sudenpentutytön kanssa retkellä. Siellä käytiin tällainen keskustelu:

Toinen sudareista: "Kuinka vanha sä Heini oot?"

Minä: "Mä oon nyt 20."

"Onko sulla siskoa? Kuinka vanha se on?"

"Joo on mulla yksi isosisko, se on 22."

*tytöt katsovat toisiaan, kohauttavat olkapäitään ja toteavat tasaisella äänellä* "Okei, aika vanha."

Jep, huomenna minäkin olen "aika vanha". Mutta onhan tässä vielä toivoa! Siskoni Mersu täyttää kuukauden päästä 24v, se on jo "aika vanhaa" vanhempi, voisi sanoa jopa että todella vanha! Ja Jannekin täyttää maaliskuussa 25v, sehän on tällä mittapuulla jo ikäloppu! Eli voisi mulla huonomminkin mennä😉

Me käytettiin Jannen kanssa tämä viikonloppu Aulangolla ja Hämeenlinnassa retkeillen. Koronan vuoksi ei mihinkään kauemmas raaskitty lähteä, eikä muutenkaan haluttu suosia sisäaktiviteetteja. Ja koska nää oli mun synttärit, mä sain valita ohjelman. Ei siis varmaan yllätä ketään, että lähdettiin tarpomaan pakkasessa lumiseen metsään. Suunnattiin siis Aulangon kansallismaisemiin!

Lauantaina startattiin auto puolen päivän aikoihin Tampereelta ja suunnattiin kohti Hämeenlinnaa. Jostain syystä Jannen mielestä oli hyvä idea mennä heti ensimmäisenä syömään, vaikka minähän olen vallan ihastuttava persoona nälkäisenä. Ruokapaikaksi valikoitui Goodmanin Itsudemo, jossa sai kympillä syödä niin paljon sushia ja muuta buffetissa tyrkyllä olevaa japanilaista ruokaa (riisiä, friteerattuja kanoja...) kuin jaksoi. Vatsat täynnä kierreltiin vielä muutama kauppa, josta tarttui mukaan siskoni synttärilahja ja muutama ponnari itselle. Autokin nautti pyörähdyksestä kauppakeskuksessa: lämmitetyssä parkkihallissa se sai sulaa ja levähtää rauhassa, yleensä sitä säilytetään 24/7 kadunvarressa säiden armoilla. 

Ensimmäisenä retkiaktiviteettina oli kansallismaisemien ihailua Aulangolla. Auto jätettiin metsälammen rantaan, josta jatkettiin apostolikyydillä lumisessa metsässä. Ihan ensimmäisenä bongattiin aivan ihana pieni paviljoinki tien laidassa! Näitä aivan ihania ja herttaisia pieniä paviljoinkeja on Aulangon alueella useampia. Tämä Ruusulaakson paviljonki erottui lumisesta maastosta hyvin väriensä puolesta, tasaisen valkoista taustaa vasten myös koristeelliset yksityiskohdat pääsivät oikeuksiinsa. 

Paviljongilta pääsi autotien vartta kulkemalla Aulangon näkötornille. Näkötorni oli näin talvella suljettuna, mutta näkymät näköalatasanteeltakin olivat hienot. Kaikki oli niin superkaunista! Aurinko paistoi lämmintä valoaan ja puut olivat lumen peittämät. Sää oli ihan maailman kaunein, niitä kaikkia kauniita luonnon ja taivaan värejä sekä auringon kimallusta lumessa ei vaan valitettavasti saa millään ikuistettua valokuvaan. 

Näkötornilta laskeuduimme metsän kautta Metsälammen rantaan. Lampea kiersi rantaviivaa mukaileva herttainen pieni polku. Lampea kiertäessä vastaan tuli useampikin piknik-pöytä, jotka näin talvella olivat aivan lumen peitossa. Yhdessä kohdassa näkyi järven jäällä ensin jäniksen jäljet, jotka vähän matkan päässä kohtasivat ketun jäljet. Jäljet muodostivat pienen pyörremyrskyn, jonka jälkeen jäniksen jäljet katosivat kokonaan, ketun jäljet jatkuivat vielä takaisin metsään. Repo taisi kantaa pupun jäältä pois, avulias kun oli!

 

Tällä kertaa mulla oli testissä joululahjaksi saadut Fjällrävenin säärystimet, ja voi että kuinka hyvät ne olivat! Yhtään en lunta päässyt lahkeesta sisään, ja sukat säilyivät kengissä kuivina. Kangas oli uutuuttaan kankea, mutta eiköhän se käytössä pehmene ja muotoudu. 

Retken jälkeen lähdettiin sisäänkirjautumaan Scandic Aulangon kylpylähotelliin. Annan hotellille 2/5 tähteä tämän vierailun perusteella. Yhden tähden mukavasta ja ystävällisestä henkilökunnasta, 1/2 tähteä ihanasta sijainnista luonnon keskellä ja 1/2 tähteä rentouttavista saunoista. 

Mun äiti oli ihanasti kutonut sekä mulle että Jannelle villasukat, jotka tuli synttärikortin kanssa postissa perjantaina. Nappasin sukat reissukassiin mukaan, onneksi. Nämä sukat oli monella tapaa meidän hotellikokemuksen pelastajat! Kiitos äiti💚

Saatiin hotellin respasta huonekortit ja lähdettiin etsimään meidän huonetta. Huoneessa todettiin että apua, tämähän on ahtaudessaan kaikkea muuta kuin viihtyisä. Siellä oli kaikki mitä perushotellihuoneessa on: pari sänkyä, telkkari, pöytä ja yöpöydät, extrana pikkuinen parveke. Kaikki oli perjaatteessa ihan siistiä, mutta pinnat (varsinkin kylppärissä) oli osittain huonossa kunnossa ja keltaisenruskeat värivalinnat tekstiileissä oli aika kamalat, myöskään reikä kylppärin katossa ei nostanut tunnelmaa. Eikä sillai retrolla ja hyvällä tavalla kamalat, vaan oikeasti aika hirveät. No, tällaisten puhtaasti esteettisten asioiden kanssa voi elää, ne ei olleet se isoin murhe tässä.

Pian huoneeseen saapumisen jälkeen huomattiin, että siellä oli aika kylmä. Asiaa hetken tarkasteltuamme: yllätys! Parvekkeen ovi oli raollaan, ilmeisesti oli ollut jo jonkin aikaa. Patteri oli myös jääkylmä, eipä ollut siitäkään apua. Kaiveltiin siis tässä kohtaa äitin kutomat villasukat💚 jalkaan, että tarkeni hipsiä kylmällä lattialla.

Seuraavaksi oli luvassa toinen Scandicin tarjoama yllätys; eihän tässä huoneessa ollut pyyhkeitä meille. Kasvopyyhkeet ja käsipyyhe löytyi, mutta eipä ne lohduta jos tarvitsee koko keho saada kuivaksi. Huoneesta ei myöskään löytynyt minkäänlaisia tossuja, jotka jalassa olisi voinut hipsiä huoneesta kylpylään. Jälleen tuli villasukille💚 tarvetta: vedettiin villasukat jalkaan ja kylpytakit päälle ja lähdettiin respan kautta kohti kylpylää. Respasta saatiin puuttuva pyyhe ja ystävällinen vastaanottovirkailija lupasi, että joku käy kurkkaamassa patteria ja tuo lämmittimen hetkeksi huoneeseen. 

Kylpylän allasosasto oli aika mitäänsanomaton: altaat olivat pieniä ja matalia ja niitä oli aika vähän. Kylpylässä ei ollut myöskään yhtään aikuisille lapsille soveltuvaa liukumäkeä. Kauaa ei jaksettu kylpylässä lutrata: hetki istuttiin poreammeessa ja pyörähdettiin ulkoaltaassa katsomassa maisemia. Varmasti oikein soveltuva kohde lapsiperheille, mutta itse en ollut kovin vakuuttunut.

Kylpylän parasta antia olivat kuitenkin saunat: suolasauna oli aivan ihana, ja höyrysauna vielä ihanampi. Pitkät tovit istuin molemmissa ja rentouduin koko viikon edestä: tuli älyttömän hyvä olo sekä fyysisesti että psyykkisesti. Suolasaunassa taustalla soi rauhoittava musiikki ja höyrysaunassa hengittäminen tuntui ihanalta, plussaa oli myös tunnelmallinen valaistus. Jälkeenpäin kehuin Jannelle ihania saunakokemuksiani, ainoana miinuksena mainitsin hiljaisuuden puuttumisen: vaikka samaan aikaan saunassa oli vain 2-4 naista, ilmassa riitti puheensorinaa. Jannen mukaan miesten saunassa osataan olla hiljaa, en muista ikinä kokeneeni naisten julkisessa saunassa hiljaisuutta. Kulttuurieroja kai nämäkin, akat kommunikoi kälättämällä ja miehet ihan vaan läsnäololla; tänne on tultu saunomaan eikä terapiaan!

Kylpyläreissun jälkeen kuivateltiin hiuksia ja valmistauduttiin mun synttäri-illalliseen. Meillä oli etukäteen varattuna pöytä Jannen äidin suosittelemasta Fresno-ravintolasta. Amerikkalaishenkisessä ravintolassa vallitsi ihana ilmapiiri, ulko-ovelta saakka saattoi tuntea itsensä tervetulleeksi. Tarjoilijat olivat hyväntuulisia ja mukavia. Meidän pöytä oli ikkunan vieressä, pöydän molemmin puolin oli pehmeät sohvat joissa istua. Valaistus ja musiikki tekivät osansa ja ravintolan sisustus viimeisteli miellyttävän kokonaisuuden. Pääruoaksi tilattiin hampurilaiset, joita oli paljon somessa kehuttu. Eikä ollut kehuttu turhaan: ne olivat aivan loistavat! Illalliskokonaisuus kruunattiin jälkiruokajäätelöillä, tottakai. Suomessa ei ole juuri ollenkaan tippi-kulttuuria, mutta annettiin joka tapauksessa pieni tippi tarjoilijalle, joka oli alusta asti ollut superihana ja mukava. Käytännössä siis Janne maksoi molempien puolesta käteisellä, se pieni summa joka olisi tullut vaihtorahoina takaisin jätettiin tarjoilijan hellään huomaan. Oltiin molemmat tosi tyytyväisiä tähän ravintolakokemukseen, lämmin suositus Hämeenlinnan Fresnolle!

Takaisin hotellihuoneeseen saapuessa huomattiin, että huoneeseen oli jätetty jonkinlainen pieni lämminilmapuhallin, jolla sai illan aikana huoneeseen miellyttävän lämpötilan. Ei kuitenkaan uskallettu pitää sitä koko yötä päällä, laite itsessään kuumeni aika paljon ja piti surinallaan aikamoista mekkalaa. Hetki hengailtiin villasukissa 💚 ennen kuin sujahdettiin vällyjen väliin nukkumaan. 

Yö meni palelevissa merkeissä. Yhtään ei tarjennut raottaakaan peittoa, huoneessa oli koko yön superkylmä. Patteri ei lämmennyt ollenkaan ja ikkunoiden suunnalta tuntui vetoa, tällaiset asiat ei ole todellakaan niitä joita hotelliyöltä odottaa. Aamupalalle suunnattiin 9.30, koronan vuoksi aamupala-ajat oli porrastettu ja aika piti varata hotelliin kirjautuessa. 

Aamupala oli ihan ok, siellä oli kaikki mitä yleensäkin hotelliaamupalalla on: leipää, karjalanpiirakoita, pekonia, munaa eri muodoissaan sekä juomia. Vaihtoehtoja oli aika vähän: leipää oli saatavilla vain kahta erilaista ja hedelmistä tyrkyllä oli vain vesimelonia. Tarjoilupöytien välit olivat myös todella ahtaat. Jos sisustus hotellin käytävillä ja huoneissa oli aika kamala, niin ruokasalissa materiaali- ja värivalinnat olivat ihan miellyttävät. Siellä tunnelma oli mukava ja ikkunoista saattoi aamuteetä hörppiessä katsella lumista järveä. 

Aamupalan jälkeen keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja kirjauduimme ulos hotellista. Jätimme Scandic Aulangon taaksemme ja otimme suunnan kohti hiihtolatuja. Kirpakassa pakkassäässä hiihdeltiin luonnon helmassa väsymiseen saakka. Sitten olikin hyvä aika painaa kaasua ja kääntää rattia kohti Tamperetta. 

Reissusta kokonaisuudessaan jäi tosi hyvä mieli! Ulkoiluaktiviteetit oli onnistuneita ja ravintolassa oli ihanaa, ainoastaan hotellikokemuksesta jäi paha maku suuhun. Mutta tietääpä ainakin, että ensi kerralla suunnataan jonnekin muualle yöksi. Scandicin sivuilta ei mistään löydy minkäänlaisia yhteystietoja joihin voisi lähettää suoraan palautetta Scandicille, mikä on aika hämärää. Tämä luo aika huonon ja epäluotettavan kuvan koko hotelliketjusta. Näillä perusteilla annan kaikki pisteet Sokos-hotelleille, ja jatkossa suosinkin S-ryhmää ennemmin kuin Scandicia.

Huomiseksi synttäriaamuksi olen tilannut Jannelta aamupalan sänkyyn sekä kitarasäestetyn Paljon onnea vaan -laulun. Nähtäväksi jää, mitä huominen tuo tullessaan! Meillä ei ole huomenna edes koulua, vaan saan ikääntyä rauhassa kotona oleillen ja illalla pääsenkin taas ilma-akrobatiatreeneihin.

 

Heini