33. Kirsikankukkia 15.5.2021

Kun asuin vielä Uudessakaupungissa, meidän omakotitalon pihalla oli omenapuita, raparperia, luumupuita, viinirypälepensas, vadelmaa, viinimarjoja kolmessa värissä, karviaisia, pieni päärynäpuu ja kirsikkapuu. Aikamoinen lajitelma kaikkea! Kirsikan ja omenapuiden kukat on olleet joka kevät mun suosikkeja, niissä on jotain niin kaunista. Herkän ja kauniin ulkomuotonsa lisäksi niissä on ihanaa, kuinka ne värjäävät koko puun valkoiseksi tai vaaleanpunaiseksi. Puut ovat mielestäni kauneimmillaan juuri kukkiessaan, ovat hedelmätkin hienoja mutta eivät yhtä hienoja kuin kukat. 

Tampereella saa kotipihaa kauemmas lähteä, että pääsee ihailemaan kirsikankukkia. Frenckellinaukiolta löytyy useampia kirsikkapuita, jotka joka vuosi loistavat vaaleanpunaisena. Itse huomasin kukinnat hieman liian myöhään, missasin kauneimman ja runsaimman kukintahetken. Kukintoja oli kuitenkin vielä runsaasti jäljellä, joten ihailtavaa ja kuvattavaa riitti vielä. 

Säätila oli näin illemmalla hieman erikoinen: lämmintä oli parikymmentä astetta ja aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta, mutta aina välillä tuli parin minuutin kevyitä sadekuuroja kuin tyhjästä. Auringonpaisteeseen luottaen lähdin ilman takkia kohti keskustaa. Ensimmäinen sadekuuro osui juuri siihen hetkeen, kun istuin vielä bussissa. Onnistuin siis säästymään siltä! Oli muuten aika jännittävää, kun pilven reuna osui juuri bussin kohdalle: toisella puolella bussia satoi ja toisella ei. Toinen kuuro sattui kohdalle kun olin kuvailemassa kukkia, kyyhötin siis kirsikkapuun suojassa kunnes kuuro meni ohi. Muutama pisara laskeutui mekolle, mutta muuten säilyin kuivana.

Parhaimmat kukinnat sijaitsivat puiden latvoissa, joten sinnehän oli päästä. Saattaa olla tai saattaa olla olematta, että kiipesin tuonne korkeimmalle kivireunukselle seisomaan...

 

Heini