31. Alla sekä kanootti että pyörät 12.5.2021

Huhhuh mikä päivä! Lämpötila huiteli taas +23 asteessa ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Aamuni valkeni tänään Jannen kämpässä Härmälässä: minä heräsin kahdeksalta ja Janne herätettiin valmiiseen aamupalapöytään yhdeksän jälkeen. Mulla ei omassa kämpässä ole parveketta, joten viihdyn oikeni hyvin Jannen parvekkeella. Aamupalan jälkeen käynnisteltiin päivää aamuauringossa parvekkeella jäätelöä syöden: aamuaurinko paahtoi suoraan lasittamattomalle parvekkeelle, joten eipä siinä viittä minuuttia kaempaa viihtynyt. Puolenpäivän jälkeen aurinko onneksi hieman kääntyi, jolloin parvekkeesta tuli oikein miellyttävä paikka tehdä opinnäytetyöjuttuja. 

Mä lähdin viideksi Kaupinojan uimarannalle, jossa sudenpennut olivat innokkaina vastassa. Tänään oli meidän toiseksi viimeinen partiokokoontuminen tälle keväälle. Itseasiassa toiseksi viimeinen partiokokoontuminen tällä porukalla: Kuutit siirtyvät syksyllä seuraavaan ikäkauteen uusien johtajien hellään huomaan, ja minä otan johdettavakseni uudet ykkösluokkalaiset. 

Meillä oli tänään ohjelmassa jotain hieman erikoisempaa: me käytiin melomassa! Mä tykkään hirveästi meloa kajakilla, Uudessakaupungissa mulla on mökillä parikin omaa (tai isin omaa) kajakkia. Tänään me lähdettiin kuitenkin liikenteeseen suurkanootilla. Suurkanootissa on peräkkäin 6 penkkiä, ja penkeille mahtuu istumaan rinnakkain 2 melojaa. 8 sudenpennun ja 2 johtajan voimin lähdettiin uhmaamaan lähes tyyntä Näsijärveä.


Itse en tykännyt suurkanootilla melomisesta juurikaan, sen melominen ja ohjaileminen oli aika raskasta. Kajakilla pystyy vaivattomammin lipumaan vedessä ja tarkkailemaan luontoa lähempänä vedenpintaa. Lapsetkin kokivat melomisen aika raskaaksi, ja väsy alkoi tulla jo 10 minuutin huhkimisen jälkeen. 


 

Väsymystä taltuttamiseksi vedimme johtajakaverini kanssa homman leikiksi: Meloessa on tärkeää huutaa "Veto! Veto!", jotta kaikki melovat samaan tahtiin, aika hankalaa on päästä eteenpäin jos kaikilla on eri tahti ja melat kolisevat yhteen. Teimme siis niin, että ensimmäiseksi me kaksi johtajaa meloimme kaksin merimerkin ympäri, ja lapset saivat huutaa meille tahtia. Sitten vaihdettiin osia, lapset meloivat ja me huusimme tahtia. Seuraavaan kuvaan viitaten: hyvä ottaa selfieitä kun muut tekevät työn! Näinkin yksinkertainen temppu sai lapset unohtamaan väsymyksen hetkeksi. Yhteensä puolisen tuntia melottiin ristiin rastiin rannan edustalla, ennen kuin noustiin takaisin kuivalle maalle. 


Melonnan päätteeksi lapset halusivat käydä uimarannalla uimassa, vesi oli kuulemma aika kylmää ja virkistävää. Siinä helteessä huhkimisen päätteeksi houkutteli itseäkin pulahtaa järviveteen, mutta tällä kertaa en ollut pakannut mukaan uikkareita tai edes pyyhettä. Uimavalvojan pesti minulle sitten lankesi, 8 päätä meni järveen ja 8 tuli pois. Onnistunut suoritus siis! 

Illan päätteeksi korkattiin Jannen kanssa vielä rullaluistelukausi. Mä painelin menemään rullaluistimet jalassa ja Janne polki rennosti samaa tahtia pyörällä. Loppusaldoksi saatiin 7 kilometriä ihanassa ilta-auringossa. Nyt Janne kokkailee meille iltapalaksi karjalanpiirakoita ja munavoita, ollaan jaettu nämä loogisesti niin, että aamuihmisenä minä tarjoilen aamupalan ja Janne iltavirkkuna kattaa pöytään iltapalan. 


 

Heini

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

28. Halimasjärven luonnonsuojelualue 2.5.2021

Mitä kaikkea mahtui vuoteen 2021?

12. Synttäriviikonloppu Aulangolla 6.-7.2.2021