34. Kuuttien viimeinen retki sudenpentuina 22.-23.5.2021

Sinne meni kolme vuotta, sekä näiden sudenpentujen johtajana että eloa Tampereella. Tai tarkemmin kesällä tulee kolme vuotta täyteen tamperelaisena. Kolme vuotta sitten, kun muutin Tampereelle, olin ihan kahden vaiheilla aloitanko partiota täällä vai en. Riittäisikö mulla aika ja energia siihen opiskelujen ohella? Jotenkin se partio vain vei mukanaan, ja päädyin aloittamaan Tampereen Lokeissa uusien ykkäsluokkalaisten ryhmässä. Jotenkin käsittämätöntä, että nämäkin lapset ovat kasvaneet jo näin isoiksi! Mun ekan oman ryhmän lapsukaiset pääsee ripiltä tänä vuonna, se vasta hurjaa onkin. Ja ekat joiden ryhmässä olen apujohtajana ollut, ovat nyt jo lukiossa. Tää saa mut tuntemaan itseni aika vanhaksi. Tästä kolmesta vuodesta on jäänyt tosi paljon käteen, niin kokemuksia kuin ystäviäkin. Kesällä lähdetään taas Lappiin vaeltamaan Jassun ja Olivian kanssa, joita en tuntisi ellei oltaisi saatu samaan aikaan ajatusta lähteä vetämään yhteistä ryhmää.

Sudenpentuikäkausi kestää partiossa kolme vuotta, eli siis luokat 1.-3. Sen jälkeen meno jatkuu uudessa ikäkaudessa, seikkailijoissa. Ikäkausien ideana on, että ohjelma ja merkit on suunniteltu ja suunnattu juuri tietylle ikäryhmälle. Näin pystytään paremmin takaamaan mielekäs valtakunnallinen partioharrastus, sekä ohjelman nousujohteisuus. Kuutit ovat nyt tulleet jännittävään vaiheeseen, syksyllä he siirtyvät seikkailijoihin ja uudet johtajat ottavat heidät siipiensä suojaan. Uusia kuvioita on siis roppakaupalla luvassa! Minä sen sijaan palaan takaisin alkuun, uudet ykkösluokkalaiset pääsevät yhdessä kanssani seikkailuille. 

Me juhlistettiin sudenpentuajan päättymistä yhteisellä retkelle, viimeinen yhteinen retki. Tätä oli odotettu niin lasten kuin meidän johtajienkin taholta. Vuokrattiin Tampereelta Velaattajärven rannalta. Paikka oli aivan ihana! Lapset kirmasivat tutkimaan ympäristöä heti kun auton turvavöistä irti pääsivät. Pihapiiriin kuului vierasmaja/mökki, trampoliini, puumaja, sauna ja laituri sekä palju. 

Ensimmäinen päivä valkeni hieman sateisena ja pilvisenä. Kunnon sadetta ei niskaan saatu, mutta välillä tihkutti rankemmin. Iltaa kohti aurinko alkoi kuitenkin onneksi paistamaan, ja ilma hieman lämpeni.

Retki aloitettiin telttojen kasaamisella. Tasaista maastoa löytyi heti vierasmajan edustalta, mutta haasteeksi koitui hiekan alla piileskelevä kalliomaasto. Kiiloja oli välillä lähes mahdoton saada maahan, joten päädyttiin käyttämään kiviä painoina. Kiviviritelmät pysyivät kuin pysyivätkin koko yön, ei ollut ilmeisesti ollut kovin tuulista yöllä.

Vierasmajassa oli yhdistetty keittiö ja olohuone sekä kaksi pientä makuukammaria. Ruoat kokkailtiin sähköhellalla, mutta ne syötiin kuitenkin omista retkiruokailuvälineistä ulkona raittiissa ilmassa. Kaikki maistuu ulkona paremmalta! Jokaisella ruoalla oli jälkiruoka: lounaalla jäätelöä, välipalalla donitseja, päivällisellä karkkipussit, iltapalalla suklaabanaaneja ja aamupalalla pannukakkua. 

Lounaaksi syötiin nakkikeittoa. Lasten pöydästä kuului pitkän matkan päähän aivan ihanaa naurua ja keskustelua. Lähempänä selvisi, että lapset pelasivat Never have I ever nakkikeitolla. Ruoalla ei saisi leikkiä, mutta olihan tuo ihana yhteinen hetki ja leikki! Siinä siis joku sanoo jonkin jutun ja kaikki ketkä samaistuvat siihen syövät palasen keittoa. 

Lounaan ja telttojen pystyttämisen jälkeen askarreltiin periskoopin tyhjistä maitotölkeistä sekä taskupeileistä. Kaikkien periskoopit saatiin toimimaan ja niitä testailtiinkin mökin ikkunoista kurkkimiseen. Lopuksi vielä koristeltiin periskoopit hienoiksi ja siinä samalla aiheutettiin aina niin ihanaa askartelusotkua pisin pöytiä ja lattioita.

Retkellä suoritettiin Salapoliisi-merkki, johon liittyen tehtiin muitakin salapoliisitehtäviä. Yhtenä tehtävänä oli painaa sormenjäljet pienille lapuille. Samalla sormella tehtiin jälki kahdelle kortille, jotta niistä muodostui pari. Musteen kuivuttua tehtävänä oli yrittää pienissä ryhmissä yhdistää sormenjäljet pareiksi. Näppärästi sudenpennut lähtivät selvittämään asiaa tutkimalla kokoa, jäljen voimakkuutta sekä muotoja ja kuvioita. Toisena tehtävänä oli selvittää salakielellä kirjoitettuja viestejä, sekä kirjoittaa itse viesti kaverille. Välipalalla maisteltiin ensin sokkona erilaisia hedelmiä ja yritettiin sokkona tunnistaa niitä. Lopuksi kaikki saivat lautasensa täyteen hedelmäsalaattia!

Kaksi sudenpentua ei valitettavasti päässyt retkelle mukaan, muuten oltiin koko lauma koossa. Välipalalla soitettiinkin videopuhelu puuttuville Kuuteille! Puhelun aikana pelattiin muutamaa peliä, esiteltiin retkipaikkaa videon välityksellä sekä vaihdeltiin kuulumisia. 

Auringon paistaessa asenneltiin sudenpennuille riippumattoja lähimaastoon. Niissä lapset viihtyivät kavereiden kanssa hengaillen. Osalle se oli ensimmäinen kerta riippumatossa. On tämä partio siitä hieno harrastus, että täällä kokee sellaisia asioita mitä muualla ei ja pääsee oppimaan asioita, joita ei koulussa opeteta!

Tässä ryhmässä on ollut erityisen ihanaa se, miten hyvin lapset ovat ryhmäytyneet. Kaikki lapset leikkivät pihaleikkejä yhdessä itseohjautuvasti, eli meidän johtajien ei tarvinnut mennä ohjaamaan toimintaa, vaan lapset keksivät itse itselleen tekemistä johon kaikki 9 sudenpentua pääsivät mukaan. Kaikille löytyi joku kaveri jonka vieressä nukkua ja joku jonka kanssa seikkailla metsässä.

Päivällisellä herkuteltiin makaronia ja jauhelihakastiketta, jonka jälkeen hypättiin paljun lämpöön ja järviveden viileyteen. Saunakin laitettiin lämpenemään, mutta se ei vetänyt sudenpentuja juurikaan puoleensa. Pari tuntia lapset viihtyivät kylpemässä ilta-auringon alla. Paljuun oli jopa pillimehutarjoilu, täyden palvelun terassi.

Illalla jaettiin lapset nukkumaan telttoihin, mutta sitä ennen syötiin iltapalaa. Menuussa oli lämpimiä voileipiä sekä toki jälkiruoaksi suklaabanaaneja. Lapset saivat itse valita täytteensä, yhdelle tytöistä annoin tehtäväksi kiertää kysymässä kaikilta heidän tilauksensa. Palkaksi tämä reipas lapsukainen sai jäätelön. Kun muut lapset kuulivat että tehdystä työstä sai palkan, saattaa jo arvata että jatkossa ei ollut vaikeaa saada vapaaehtoisia erilaisiin hommiin... Kaikesta ei toki palkittu koska leiriä rakennetaan ja tehdään yhdessä, mutta tuollaisista isommista ponnisteluista sai hieman herkkua kiitokseksi, onhan se hienoa että käyttää vapaa-aikaansa ja leikkiaikaansa yhteisten asioiden hoitoon.

Iltatoimien jälkeen luettiin iltasatu, jonka jälkeen toivoteltiin hyvät yöt kavereille. Hetki kuulosteltiin että teltat hiljenevät, ennen kuin suunnattiin johtajien paljuvuoroon. Juomana meillä oli alkoholitonta mansikkaskumppaa, joka kohotettiin kuluneille vuosille. Maisema oli seesteinen ja tunnelta rauhallinen, järven pinta oli tyyni ja aurinko laski hiljalleen. 

Yö meni oikein mukavasti, kukaan lapsista ei valittanut aamulla palelleensa. Aamujumppana pakattiin teltat pusseihinsa ja omat tavarat rinkkoihin. Sudenpentuja saa aina enemmän tai vähemmän avustaa pakkaamisessa ja erityisesti makuupussin sullomisessa pussiinsa. Voi miten paljon helpommin ja nopeammin selviäisin kun tekisin vain lasten puolesta, mutta nämä on taas niitä asioita joissa lasten oppiminen ja onnistumisen kokeminen ovat tärkeämpiä kuin nopeassa ajassa selviytyminen. Pakkasimme siis yhdessä niin nyssykät kuin pussukat!

Sunnuntaina suunnattiin kotiin jo puolen päivän aikoihin. Ennen sitä kuitenkin herkuteltiin aamupalalla pannareilla sekä lounaaksi syötiin itse tehtyä pizzaa. Toki myös leikittiin yhdessä ja siivottiin yhteistyöllä paikat kuntoon. 

Viimeisenä tehtävänään lapset saivat vastata erilaisiin kysymyksiin. Yksi niistä oli tällainen: Millaisia partiovinkkejä antaisit uusille ekaluokkalisille, jotka aloittavat partion syksyllä? Nämä vinkit on aivan ihania, jokaisen retkeilijän ikään katsomatta kannattaa lukea nämä ajatuksella läpi!

Ota kesäretkelle aina hyttyssuihketta mukaan!

Kannattaa ottaa lämpimiä vaatteita retkille!

Pakkaa tarpeeksi vaatteita mukaan!

Mene rohkeasti uimaan, vaikka vesi olisi kylmää!

Pakkaa rinkka itse! Sitten tiedät mistä mikäkin tavara löytyy.

Muista aina kotona tarkistaa, että partiohuivi on mukana!

Maanantaina aloitin työt sairaanhoitajana. Yhden työvuoron tein kuntoutusosastolla, mutta nyt minut siirrettiin saattohoito-osastolle. Nähtäväksi jää millainen kesä tästä on tulossa ja mitä kaikkea potilaat pääni menoksi keksivät... Käytännössä mä töissä teen kaikkea mitä potilaan osastohoitoon kuuluu: autan päivittäisissä toimissa sekä suoritan perushoitoa ja lääkehoitoa. Lisänä tietenkin kaikenlaisten asioiden järjestely (mm. kotiutumiset ja jatkohoitokuviot), tutkimuksiin kärrääminen talon sisällä sekä milloin mihinkin soittelu. Aamuvuoroa varten saa herätä jo viideltä, jotta ehtiin kuudeksi bussiin ja seitsemäksi aamuvuoroon. Huomenna on vapaapäivä, hallelujah, joten saan nukkua pidempään.

Heini