52. Alati valvovien silmien alla, Sudenpentujen yöretki 6.-7.11.2021

"Ootko sä Heini menossa pesemään hampaita? Mä tulen mukaan!"

"Minä vuonna sä olet syntynyt?"

"Mitä sun kupissa on? Onko se kahvia?"

"Mä otin kaksi vaihtopaitaa ja kolmet vaihtosukat, entä sä?"

Lauantaina aamulla lähdettiin sudenpentujen kanssa yöretkelle. Yllä olevat kysymykset ovat vain murto-osa siitä kysymystulvasta, johon sain viikonloppuna vastailla. Nämä kysymykset liittyivät meidän salapoliisiteemaisen leirin yhteen päätehtävään, jota avaan tässä postauksessa hieman myöhemmin. Tämä retki oli meidän ekaluokkalaisten Kuuttien ensimmäinen yöretki. Kysyttäessä ketään lapsista ei jännittänyt yhtään, mutta täytyy myöntää että salapoliisinaistini viestivät että haastatellut mukulat huijasivat. Kaikki lähtivät retkelle reippaina ja varmoina salapoliisikyvyistään rinkat selässä heiluen, ai että on sympaattisen näköistä kun pienellä lapsella on selässä rinkka, joka on suunnilleen yhtä iso kuin hän itse, vain jalat pilkottavat kantamuksen alta. 

Rinkat jätettiin Kortejärven tilan pihalla sijaitsevan aittarakennuksen kuistille ja pikkureput selässä suunnattiin kohti Kintulammin retkeilymaastoja. Me oltiin vuokrattu Kortejärven tila yöpaikaksi, mutta aamupäivällä tilalla olivat vielä edellisen yön vuokralaiset saunomassa. "Heini katso noi miehet menee uimaan ilman uikkareita" oli lapsen suusta sellainen taikasana, että käännettiin selät majapaikalle ja lähdettiin tarpomaan metsäpolkua pitkin kohti Kirkkokiveä ja Kaukaloistenkallion laavua. 

Matkalla kirkkokivelle ohitettiin Kirkkokiven laavu, joka on modernein näkemäni laavu. Mun mielestä se ei ole kuitenkaan liian moderni metsämaastoon, vaan toimii raikkaana tuulahduksena perinteisessä suomalaisessa metsässä.  

Ensimmäisenä eväspaikkana toimi Kirkkokivi, valtava kivenmurikka jonka kupeesta löyty kolmessa rivissä penkkejä joilla istua. Lapset saivat herkutella omenoilla ja välipalakekseillä suorittaessaan ensimmäistä arvoitustehtävää. Lapsille soitettiin Papunetin äänipankista erilaisia arjen ääniä, joita yritettiin tunnistaa parhaansa mukaan. Osa äänistä oli hankalampia ja osa helpompia, sudenpennut selvittivät hienosti eri vaihtoehtoja äänille. 

Kirkkokivellä lapset jaettiin salapoliisiryhmiin, joissa loput retken tehtävistä suoritettiin. Kirkkokivellä ohjeistin lapsille tämän koko retken kestävän tehtävän, johon nuo postauksen alussa olevat kysymyksetkin liittyivät. Olin siis tehnyt lapsille tällaiset kysymyslaput, joihin vastaukset piti selvittää meidän akeloiden (=sudenpentujohtajien) huomaamatta. Lapset tarttuivat heti toimeen ja tekivät suunnitelmia tietojen saamiseksi; "Katsotaan tarkkaan millaiset kengät akeloilla on jalassa, ja illalla kun ne ottaa kengät pois niin käydään salaa katsomassa pohjista koot". Aika nokkelaa!

Kaukaloistenkalliolle päästessämme siellä ei ollut meidän lisäksemme ketään. Lapset saivat pienissä ryhmissä kokata itse trangioilla lounaaksi makaronia ja soijabolognesea, tottuneesti meni jo trangian käyttö ja hienosti muksut muistivat sekoittaa kattiloita pohjia myöten ettei ruoka palanut pohjaan. Jälkiruoaksi taiteiltiin suklaabanaaneja, nam! Juuri kun olin saanut valloitettua koko nuotiopaikan meidän banaaneilla, alkoi paikalle valua pikkuhiljaa väkeä. Ensin laavulle asteli joukkio toisia partiolaisia, jotka vetäytyivät trangioineen hieman kauemmaksi. Sitten tuli erilaisissa kokoonpanoissa pyörähtämään noi 10 eri porukkaa. Osa jäi hetkeksi evästelemään laavulle, mutta osa pelästyi lapsipaljoutta ja jatkoi matkaa suosiolla seuraavalle nuotiopaikalle. 

Yksi sadekuuro osui kohdalle laavulla ollessamme, mutta muuten saatiin nauttia auringonpaisteesta, sen verran kun auringonsäteet pääsivät puiden väleistä pujottelemaan. Takaisin majapaikalle päästyämme aurinko paistoi vielä järven päällä. Ensi töiksemme laitettiin saunalle tiskivedet lämpenemään ja alettiin kolmosluokkalaisten kanssa pystyttää telttaa. Retkillä lapset tuovat aina omat retkiastiat kotoa ja saavat tiskata ne myös itse. Kolmosluokkalaiset nukkuvat yöretkellä ulkona, pienemmät ykköset ja kakkoset saavat makuupaikakseen sisätilat. 

Ulkoiluntäyteisen päivän päätteeksi kömmittiin mökin lämpöön päivälliseksi. Päivällisen meille kokkailivat yhden akelan vanhemmat. Salapoliisitehtävässä piti selvittää kenen vanhempia kokit olivat, suoria kysymyksiä ei saanut kuitenkaan käyttää. Yksi sudenpennuista sai meidät kaikki aikuiset ällistymään kyvyillään kysyä sivuraidekysymyksiä! Hän oli käynyt kysymässä toisen kokeista etunimen, ja kiersi sitten jokaisen akelan luona kysymässä "mikä sun isin nimi on?". Tällä samaisella lapsella oli muitakin ihan huikeita tapoja selvittää ratkaisuja, hän oli ekana paikalla kun joku akeloista meni vessaan pesemään hampaitaan. Mun opiskelupaikan hän selvitti niin, että tuli mun viereen pohtimaan ääneen kuinka "ei vielä tiedä mitä isona tekisi" ja kyseli mitä haaveammatteja mulla on elämässä ollut. Ai että, mahtava ja nokkela lapsi!

Tehtävässä piti myös selvittää kenellä akeloista on muumien kuvia ruokailuvälineissä. No, mullahan on! Olen elämässä katkonut niin monta muovista retkiaterinta, että kesän lopulla kävelin Prismaan ja ostin lasten metalliset pikkuaterimet, jotka mahtuvat loistavasti mun ruokailuvälineiden sisään. Aiheeseen liittyen kävin yhden lapsen kanssa seuraavan keskustelun:

Sudenpentu: "Millaiset ruokailuvälineet sulla Heini on?"

Minä: "Niinpä, se varmaan selviäis sulle jos tiskaat mun asiat?"

JA SE LAPSI OIKEASTI MENI TISKAAMAAN MUN ASTIAT! Ulkoa kuului vain "JESSSS me saatiin yks vastaus lisää!", haha lapset on mahtavia.

Päivällisen jälkeen käytiin vielä rentoutumassa saunan lämmössä ja palelemassa järven vedessä. Saunan jälkeen kuivateltiin hiuksia sisäleikkien parissa, jonka jälkeen lähdettiin vielä leikkimään pimeäleikkejä metsään otsalamppujen kanssa. Iltapalaksi syötiin pannukakkuja, jonka jälkeen jokainen sai kaivella oman makuupussinsa esille ja ryömiä sinne kuuntelemaan iltasatua. 

Kenellekään lapsista ei tullut koti-ikävä, vautsi! Kaikki olivat tosi reippaita ja tsemppasivat toisiaan läpi retken. Puolet lapsista nukahtivat ennen kuin iltasatu loppui ja toinen puolikaan ei montaa minuuttia sen jälkeen valvonut, koko päivän ulkoilu teki tehtävänsä. Mäkin kömmin omaan makuupussiini ja pistin silmät kiinni, herätäkseni aamulla yllätykseen...

Tosiaan, aamu kun valkeni, avasin sosiaalisen median. Hetki aikaa lepuuttaa aivoja ennen kuin lähtee herättelemään lapsia ja aloittaa pakkaushelv*tin heidän kanssaan, makuupussin pakkaaminen on yllättävän haastava tehtävä lapselle, puhumattakaan siitä että se helahoito pitää saada vielä rinkkaankin mahtumaan. Takaisin aiheeseen: somesta sain sitten heti päivän alkajaisiksi lukea kuinka meidän taloyhtiön piha on koko yön ollut täynnä poliiseja. Joku oli ilmeisesti rikkonut ekan kerroksen ikkunoita puolen yön jälkeen. Just. Välillä mietin että miten tämä ihmislaji ei ole tyhmyydessään vielä kuollut sukupuuttoon.

On muuten hauska kun auttaa lapsia pakkaamaan tai etsimään tavaroita heidän repuistaan. Yhdenkin tytön varahanskoja etsiessä tuli hänen repustaan vastaan 2 veisteltyä puunkappaletta ja muutama kivi, aarteita aarteita. Leiritohinan lomassa lapset saivat askarrella itselleen hienot partioapaitoihin kiinnitettävät partiomerkit, joihin sai painaa oman sormenjäljen. Nää merkit on lapsille supertärkeitä, mutta mikä olisikaan hienompaa kuin hiha täynnä ansaittuja merkkejä osoituksena taidoista ja seikkailuista. 

Ennen kotiinlähtöä käytiin vielä salapoliisitehtävän oikeat vastaukset läpi. Kaikki ryhmät olivat saaneet lähes kaikki kohdat selvitettyä, wow! Vastausten tarkistusten lomassa käytiin läpi myös tällainen hauska keskustelu:

Minä: "Kukat akeloista on asunut ulkomailla?"

Sudenpentu: "Olivia on!"

Minä: "Missä maassa ulkomailla Olivia on asunut?"

Sudenpentu: "No Turussa!"

Mahtavia nää tamperelaiset lapset, turkuhuumori kukkii ja huolella. Joskus pari vuotta sitten vedin kuuteille yksin koloiltaa, koska muut johtajat eivät päässeet paikalle. Silloin käytiin tällaista keskustelua:

Sudenpennut: "Heini missä muut johtajat on?"

Minä: "J on töissä ja O Turussa."

Sudenpennut: "Hyi Turussa, miksi se on siellä mielummin kuin Tampereella?"

 

Kaikenkaikkiaan oli tosi onnistunut retki jälleen sudenpentujen kanssa! Retkistä jää aina päällimmäisenä mieleen hauskimmat jutut ja kaikki se mikä menee pieleen, lopulta pieleen menneet kommellukset on yleensä ne parhaat. Tuntuu että tekstit jää kovin katkonaisiksi, kun koittaa saada oksennettua parhaat päältä ja "perusarki" jää kirjoittamatta 😀 Mutta tunnollisin blogini lukija, äitini, tykkää varmasti teksteistäni vaikka ne olisivat minkälaista kuraa, eli voin hyvillä mielin julkaista tämänkin tällaisenaan 💖

Heini