48. Vuoden porrastreenit Helvetinjärven kansallispuistossa 26.9.2021

Yli 3 vuotta olen ollut virallisesti pirkanmaalainen, mutta kertaakaan en ole käynyt Pirkanmaan kansallispuistoissa: Seitsemisellä tai Helvetinjärvellä. Nyt oli vihdoin aika korjata tämä virhe ja lähteä Helvetinjärven kansallispuistoon harhailemaan. Vahvuus oli tällä kertaa 1+4, eli lisäkseni mukana Janne, Jannen isoveli sekä Jannen äiti puolisoineen.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sää oli täydellinen retkelle. Sen oli huomannut myös moni muu: Helvetinjärven parkkipaikka oli täynnä autoja ja polulla tuli vastaan josjonkinlaista kulkijaa. Puiden varjossa oli ajoittain viileää, mutta avarammilla kohdilla aurinko lämmitti kuin kesäpäivänä konsanaan. Järvien pinnat makasivat liikkumattomina tuulettomassa säässä ja rantojen puut heijastuivat niistä kuin peileistä. 

Parkkipaikan jälkeen ensimmäinen pysähdyspaikka oli kaunis hiekkaranta ihan parkkipaikan kupeessa. Sieltä löytyi tulipaikkoja sekä paljon tasaista maata telttailuun. Kesällä tämä olisi täydellinen retkipaikka sudenpennuille: uimamahdollisuus, tasaista aluetta leikkimiselle ja savun hajuakin pääsisi haistelemaan. Toki matka tänne oli autolla reilusti yli tunnin, eli reilusti kauempana kuin yleensä retkeilemme. Me partiossa mennään retkille pääasiassa vanhempien autoissa yhteiskyydeillä (kyytien järjestäminen retkille on ainoa panos jota vanhemmilta partiossa haluamme, ei siis tarvitse seisoa myyjäisissä myymässä mokkapaloja), eli yleensä koitetaan valita retkipaikat kohtuu läheltä ettei vanhempien tarvitse istua koko päivää autossa edestakaisin ajaessaan.  

Hiekkarannan lähellä oli isot kyltit pesivästä majavasta! Majava oli rakentanut patonsa melkein polun viereen (rohkea ratkaisu näin suositulla reitillä) ja saanut padon takana olevan lammen tulvimaan. Majavaa itsessään ei nähty, mutta pato komeili auringossa ja polun vieressä oli useita poikkinakerrettuja puunrunkoja. 

Rannalta retki jatkui valmista polkua pitkin metsän siimekseen. Matkalle osui niin juurakkoista polkua, kalliota kuin portaitakin. Maasto oli itsessään kovin vaihtelevaa ja siinä oli jyrkkiä nousuja ja laskuja, portaita tällä reitillä riitti enemmän kuin tarpeeksi sekä ylös että alaspäin. Portaat olivat jyrkkiä ja niiden varrelle oli rakennettu levähdyspaikkoja ja penkkejä, mikä osaltaan kertoo niiden pituudesta. En alkanut laskemaan kuinka monet eri portaat retken aikana kuljettiin, mutta uskallan väittää että niiden määrä ei ollut sormilla laskettavissa. 

Ensimmäiset eväät syötiin retkipöydän ääressä rannan kupeessa. Jannen äiti oli loihtinut vaikka ja mitä ihanaa! Mun uusi evässuosikki on karjalanpiirakat joissa on keitettyä kananmunaa päällä, nam. Hyvänä kakkosena "kylmistä" eväistä juustosämpylät joiden välissä voita ja juustoa. 

Ruska Helvetinjärvellä oli kovin keltaista, kovin olivat puut vielä vihreässä puvussa eli paras ruska-aika taitaa olla vielä edessäpäin. Kuvissa eri pikkujärvet näyttävät kovin samanlaisilta: aurinko kimmeltää niiden pinnalla ja vastarannalla on metsää. 

Sammakkolammella oli kuitenkin hieman eri tunnelma kuin muilla järvillä, osittain ehkä siksi että se oli lampena eikä järvi. Se oli selkeästi pienempi kuin muut ja sen reunalla nousivat jylhät kalliot. Se oli myös puiden varjostama, eli tunnelma oli hieman hämyisempi.

Pitkän nousun jälkeen päästiin ihailemaan ehkä tunnetuimpia Helvetinjärven maisemia. Yksi tosi tunnettu maamerkki täällä on myös Helvetinportti, mutta siellä ei tällä reissulla pyörähdetty. Korkealta näköalapaikalta avautuivat maisemat joelle, joka kulki ylväästi metsien läpi. Ylhäällä pyysin Jannea ottamaan kuvan, jossa näkyy mun uusin ompelutyö: norppapanta. Ostin Luonnonsuojeluliiton kaupasta tekonahkaisen merkin, jossa on suloinen norppa. Tummansininen kangas on luomupuuvillatrikoota, joka on miellyttävän tuntuista iholla ja riittävän lämmintä sykyiseen säähän. 

Näköalapaikalta laskeuduttii loppumattoman pituisia portaita vedenpinnantasolle pohjalle. Pohjalta löytyi sympaattinen päivätupa ja nuotiopaikka sekä laituri, josta kesäisin voi pulahtaa uimaan. Pohjalla pidettiin reissun toinen evästauko, jolloin menussa oli makkaraa, suklaabanaania ja norppamehuja. Mä en oikeastaan tykkää noiden mehujen mausta, mutta onhan tuo norppakuva ihana ja se, että jokaisesta mehusta menee pieni rahasumma norppien hyväksi. 

Ylös pohjalta noustiin Helventinkolua pitkin. Isoja lohkareita pitkin kiipeämällä pääsi etenemään ajoittain hyvinkin kapeassa ja jyrkässä kolussa, tämä oli ehkä hauskin osuus koko reissussa! Mulle tuli Helvetinkolusta ensimmäisenä mieleen Ronja Ryövärintyttäressä mainittu helvetinkuilu, se tarina oli mun suosikkitarina lapsena. Monet monet kerrat juoksin metsässä ja leikin siihen teemaan meneviä leikkejä ja nautin metsäseikkailuista kuin ryövärintytär konsanaan.

Paluumatkalla kello alkoi olla jo niin paljon, että aika tiukkaan tahtiin tarvottiin takaisin autolle. Musta kotimatka tuntuu aina lyhyemmältä kuin menomatka, tämä reissu ei ollut sen suhteen poikkeus. Yhdelle puskapissatauolle pysähdyttiin, mutta muuten matka mentiin yhteen putkeen.

Aamukymmeneltä lähdettiin matkaan, illalla seitsemän ja kahdeksan välissä jonotettiin Pirkkalan Burger Kingin autokaistalla nugetteja ja yhdeksältä kaaduttiin molemmat väsyneinä sänkyyn. Eipä tarvinnut nukkumattia kauaa odotella, huhhuh mikä päivä takana! Aktiivisuusranneke iloitsi kun kerrankin tuli askeleita yli 22 000 (ja kilometrejä yli 10!) ja passiivinen aika vuorokaudesta jäi todella vähäiseksi. 

Heini