47. Syksyinen siirtolapuutarha 25.9.2021

Tänä lauantaina mulla ei ole mitään suunnitelmia, ei yhtään mitään. Mulla ei ole aikomustakaan edistää kouluhommia tai suorittaa mitään, aion olla vain olemassa ja nauttia laiskottelusta. En ole edes tehnyt itse ruokaa, vaan tilasin Foodoran kautta intialaista suoraan kotiovelle, suuren kaupungin ylellisyyksiä tällaiset palvelut. 

Koko päivä on mennyt enemmän tai vähemmän sohvan ja sängyn pohjalla. Olen katsonut leffoja, selannut puhelinta enemmän kuin laki sallii ja viettänyt aikaa tekemättä käytännössä juuri mitään. Ihan hauskaa vaihtelua siihen, että yleensä olen hyvinkin tehokas vapaapäivinä: kun Janne ilmoittaa puolenpäivän jälkeen heränneensä, kerron hänelle iloisesti kuinka olen jo pessyt 3 koneellista pyykkiä, imuroinut koko kämpän, syönyt jo lounaan ja käynyt ulkona. Aamuihmisen arkea :D 

Koko päivän viettäminen sisällä ei herätä mussa suurta viehätystä, joten tänäänkin oli päästävä ulos ennen kuin aurinko laskee. Kävin siis suunnilleen tuntia ennen auringonlaskua tankkaamassa energiaa siirtolapuutarhan syksyisistä väreistä. Mä rakastan nykyään kaikkia vuodenaikoja: kaikissa on niin paljon hyvää ja ihanaa! Toki niitä ankeita ja märkiä ominaisuuksia löytyy myös kaikista... Syksyssä musta ehdottomasti parasta on väriloisto, se kuinka luonto valmistautuu talveen tuomalla kauneimmat sävynsä esille. Syksyn värikkäät lehdet ovat yksi vuoden kohokohdista, ehdottomasti huikein asia syksyssä!

Eilen perjantaina olin jälleen luomassa uraa luokanopettajan sijaisena. Yhden tunnin alussa kuulin, kun nokkela nelosluokkalainen "vedätti" toista opettajaa:

Oppilas: "Voitko sä rangaista mua jostain mitä en ole tehnyt?"

Opettaja: "En kai..."

Oppilas: "Okei hyvä. En ole tehnyt läksyjä."

Haha, lasten jutut on ihan mahtavia. Partiossakin yritän aina pitää silmät ja korvat auki ja kirjoitella ylös lasten hauskoja sutkautuksia, ne on monesti aika ovelia ja fiksuja.

Musta tuskin koskaan tulee opettajaa, sen verran monta varoittavaa esimerkkiä meidän suvussa on: mun molemmat vanhemmat on opettajia, kaikki neljä isovanhempaa on tehnyt uraa opettajina, taitaa vielä aiemmistakin sukupolvista opettajia löytyä. On ollut kuitenkin ollut tosi kivaa päästä työskentelemään lasten kanssa opettajan näkökulmasta. Kouluterveydenhoitajan urasta olen muutamaankin otteeseen haaveillut, siihenkin peilaiten tällainen sijaisuuksien tekeminen on ollut hyödyllistä: jos joskus kouluterkaksi päätyy, tietääpähän ainakin millaista arki on koulumaailmassa tällä hetkellä. 

Heini