44. HEINIjärvi 5.9.2021

Nimikkopaikkojen etsintä jatkuu! Aamu valkeni ihanana ja aurinkoisena, sää oli täydellinen retkeilyyn. Aamupalan jälkeen suunnattiin Jannen ja Jannen äidin kanssa retkeilemään Nokialle, minnekäs muualle kuin HEINIjärvelle! Heinijärvi on yllättävän suosittu paikannimi, niitä löytyy Google Mapsista nopealla haulla lähes 10. Heinijärven koulukin on olemassa, harmi kun tuo peruskoulu on jo käytynä niin en pääse omaan nimikkokouluuni.

Auto jätettiin kuoppaiselle ja kiviselle parkkipaikalle, eli siis metsän laidalla olevalle hiekka-alueelle, kai sitä parkkipaikaksi voi kutsua, ja suunnattiin kohti metsää. Metsässä risteili isompia ja pienempiä polkuja ristiin rastiin ja rinnakkain, hiukan vaati suunnistustaitoa valita oikea polku. Kahdesta Heinijärvestä pienempi sijaitsi ihan parkkipaikan vieressä, isommalle päästiin kävelemällä metsäpolkua pitkin. Rannasta oli upeat maisemat, korkealta kallioilta saattoi bongata niin metsää kuin suotakin vastarannalla. Aurinko tosin vetäytyi pilveen.

Metsässä oli useita isoja kiviä, jotka olivat haljenneet keskeltä kahtia. Isojen kivien halkeamat olivat enemmän tapa kuin poikkeus tuolla alueella, mikähän sen on aiheuttanut? Voin vain kuvitella kuinka innoissaan meidän sudenpennut olisivat kun pääsisivät kivien muodostamiin luoliin seikkailemaan, sille piiloleikille ei varmaan tulisi loppua. 

Heinijärvien jälkeen jatkettiin matkaa Porrasjärven rantaviivaa mukaillen, matkalla piti yksi puro ylittää keppejä ja kiviä loikkien. Porrasjärven rannassa oli useampikin potentiaalinen uimapaikka, lämpimällä kesäsäällä olisi varmasti ihana pulahtaa kuumalta kalliolta veteen. Porrasjärveltä jatkettiin vielä Kalliojärvelle, mutta matkalla pysähdyttiin ansaitulle evästauolle. Anoppi oli taiteillut retkelle superhyvät eväät, nyt oli sekä määrä että laatu kunnossa! Myös metsän luontaiset tarjoilut olivat kohdillaan: varvikko tarjoili niin mustikoita kuin puolukoitakin. 

 

 

Polku Kalliojärvelle oli kovin märkä ja soinen, onneksi oli jalassa vedenpitävät kengät! Jos jotain olen tähän mennessä oppinut niin sen, että retkivarusteissa tärkeämpiä ovat toimivat ominaisuudet kuin "muodikas" ulkonäkö. Kalliojärveltä lähdettiin paluumatkalle Porrasjärven pohjoispuolelta kiertäen. 

Maisemat Kalliojärvelle

Porrasjärvi ylitettiin puista siltaa pitkin. Kävellessä silta huojui ja natisi, sopivasti jännitystä tähänkin retkeen. Paluumatkalla bongattiin myös suppilovahveroita polun vieressä. Niitä Janne paistoi meille iltapalaksi, NAM! Lisäksi bongattiin myös HIRVIKÄRPÄSIÄ, yksiä inhokkiötököitäni. Sääskien kanssa vielä pärjää, mutta hirvikärpästen kanssa ei. Ne ryömivät hiuksiin ja vaatteiden alle ja niitä on mahdoton saada hengiltä. Minä en niihin suostu pitkällä tikullakaan koskemaan, sitä varten Janne on olemassa että hän hoitelee nuo ällötykset hengiltä. (Illalla kotona yksi hirvikärpänen löytyi vielä mun hiuksista, Jannella keskeytyi iltapalansyönti kun piti äkkiä juosta pelastamaan minua...)

Maanantaina päädyinkin jälleen tekemään töitä roposteni eteen. Musta on kiva päästä välillä tekemään muutakin kuin hoitotyötä, löysin siis itseni ala-asteelta ekaluokan luokanopettajan sijaisena. Oli superhauskaa opettaa lapsille miten kirjaimia kirjoitetaan, harjoitella yhdessä numeroita 0-5 ja leikkiä väleissä joku hauska leikki. Hauskaa vaihtelua arkeen! Ruokalassa ekaluokkalaiset keskustelivat verikokeista ja yksi sanoi ihanasti: "Verikoe sattuu vähemmän, jos hoitaja on kiva." Jep, tämä täytyy ehdottomasti pitää mielessä hoitajanurallani.

Heini