41. Mökkilife part. II 25.-28.7.2021
Lapinreissuun on yhdellä kädellä laskettava määrä päiviä, mitä tekisinkään? No lähden Uuteenkaupunkiin kaivamaan isin retkeilyvarustekaappeja ja tutkimaan isin vanhoja karttoja!
Mökkilife part. I oli vuosi sitten kesäkuussa, siitä voi lukea lisää täältä.
Viikonloppuna ei ollut juhlasta puutetta: sunnuntaina juhlistettiin tamperelaisen serkkuni rippijuhlia. Koko Salosten kööri lähti päivänsankaria onnittelemaan, ja Janne jäi mun kämppään koiran kanssa. Edellispäiväisissä synttärijuhlissa olivat kaikki Jannen sukulaiset yllättyneitä että Janne suostui koiraa kaitsemaan, tällaista tempausta ei olla historiassa ennen nähty! Kuitenkin Jannella ja Mököllä oli kuulemma mennyt päivä mukavasti: toinen oli nukkunut matolla ja toinen oli katsonut Netflixiä, tällaisen fiiliskuvan sain puhelimeeni kesken juhlien.
Juhlien jälkeen startattiin auto kohti Uuttakaupunkia. Perillä oltiin puolenyön kieppeillä, reilusti yli perinteisen nukkumaanmenoaikani; olen aina ollut enemmän tai vähemmän "illan torkku, aamun virkku". Pimeällä mökkitiellä tuli vastaan 5 jänistä: pari isompaa ja muutama pienempi. Yhdessä laumassa ne eivät liikkuneet, vaan tulivat yksitellen auton keulan eteen hyppimään. Hämmentyneet pikkupupuset eivät osanneet hypätä pientareelle turvaan, vaan juoksivat auton valokeilassa edestakaisin. Yksikään ei alle jäänyt, vaan annettiin niiden rauhassa hakeutua metsän kasvillisuuden suojaan.
Lähdin tähän reissuun ihan sillä asenteella, että nyt rentoudutaan. Kesä meni lähes kokonaan töiden ja opinnäytetyön merkeissä, eli pieni loma tekee todellakin hyvää. Ja nimenomaan sellainen loma jota ei suoriteta, vaan ollaan vaan olemassa.
Mökillä majoitukseni löytyi saunakamarista. Isi on rempannut kamarista superviihtyisän ja ihanan, joten siellä uni maistui paremmin kuin hyvin. Entinen saunakamari oli uuteen verrattuna kovin kämäinen, eli siellä tuskin koskaaan on kukaan nukkunut. Sain siis kunnian olla ensimmäinen siellä ikinä nukkunut! Kamarista löytyy isin itse rakentama levitettävä sohvavuode, kamiina sekä tunnelmaan soveltuvat lamput ja muut sisustukset. Tähän aikaan vuodesta pimennysverhot olivat todellinen ihme, niillä sai kamarin pimennettyä lähes kokonaan. Oman luksuksensa kuvioon toi myös koko oven peittävä hyttysverkko, joka piti sääsket, kärpäset ja muut luonnon ihmeet poissa silmistä, poissa mielestä.
Mökkiympäristön hiljaisuudessa nukuin todella hyvin. Tampereen Kaleva on tänä kesänä ollut todella levoton öisin: lähes joka viikonloppu joku huutaa kadulla, lokit kirkuvat yötä päivää, nuoriso harrastaa mopoilla päristelyä edestakaisin Sammonkatua ja raitiovaunukiskojen nurmikonleikkuu on oma juttunsa. Mukava siis kerrankin nukkua rauhassa ja hiljaisuudessa! Yöllä kuului ainoastaan lintujen ääniä: vahvana veikkauksena kyyhky, toiveikkaana veikkauksena pöllö. Kyllä se taisi kyyhky loppujen lopuksi olla.
Aamut valkenivat seesteisinä, veden pinta oli tasainen kuin peili. Toki päivällä laineet liikkuivat veden pinnalla ja tuuli heilutti kaisloja. Vettä sekoitti myös suloinen sorsaperhe: emo ja kolme poikasta.
Toisena yönä oli toki ikävämpi kohtaaminen luonnon kanssa: kärpänen oli jostain raosta päässyt sisälle ja se pörräsi minut hereille klo 5 aikaan aamuyöstä. Eipä siinä sitten auttanut kuin ottaa lätkä kauniiseen käteen. Kohtaaminen päättyi tilanteeseen: Heini 1 - kärpänen 0.
Tämän reissun aikana oli muitakin kohtaamisia villin luonnon kanssa. Mennessäni uimaan, tikkaiden portaalla makoili ahven. Vaikka kuinka läiskytin ja polskutin vettä portaiden vieressä, tätä kalaa ei siirtyminen kiinnostanut. Lopulta piti ottaa kaislanvarsi käteen ja taputtaa kalaa sillä kylkeen, jonka jälkeen se lähti laiskasti uimaan laiturin alle. Hyi. Toinen kohtaaminen sattui samana iltana rupikonnan kanssa: tullessani vessasta meinasin astua sen päälle! Siinä se lyllersi iltahämärässä polkua pitkin, ei osannut pelätä lähestyvää ihmistä, vaan rauhallisesti eteni nurmella kuin olisi koko tontin omistanut. Koska ei kahta ilman kolmatta: Mökön kanssa iltalenkillä nähtiin myyrä juoksemassa tien yli, ei ollut kuin muutamasta metristä kiinni ettei saatu myyräpaistia illalliseksi. Arvostan luonnon monimuotoisuutta, mutta soisin sen olevan kohtuullisen matkan päässä.
Tästä hurjasta tappaja-ahvenesta huolimatta uskaltauduin uimaan useampaankin otteeseen. Vesi oli virkistävää muttei liian kylmää ja aurinko lämmitti. Mökkeilyssä ehkä parasta onkin uiminen, hyvänä kakkosena saunominen. Kahtena iltana rentouduttiin saunan lämmössä, helteestä huolimatta siellä on ihana käydä. Ja kun vesikään ei ole kiehuvaa vaan lähinnä virkistävää, ei tule edes tukahduttava olo kuumuudesta.
Jokaiseen onnistuneeseen reissuun kuuluu tottakai hyvä ruoka. Parasta kotikotona vierailemisessa onkin hyvä, valmiina nenän eteen tuleva, ruoka. Maanantain herkkuateriaksi isi loihti grillissä pippuripihvejä ja kauden kasviksia, joiden kanssa oli perunasalaattia, uusinta lempiruokaani. Tottakai grillailtiin myös makkaraa, kuten retkillä perinteisesti kuuluu tehdä. Isi osaa tehdä hienoja kuvioita makkaroihin, pitihän ne ikuistaa!
Alla oleva kuva Mököstä kuvaa hyvin tunnelmaa reissun ajan. Rennosti päiväunia unohtamatta!
Pyörähdimpä myös kaupungissa kotikotona ja kotikotipihaa ihailemassa! Kirsikkapuu notkuu kirsikoita, toki ne olivat vielä hieman kirpeitä, mutta ihanan punaisia kuitenkin. Viinirypäleet ovat vielä kovin vihreitä, nähtäväksi jää kypsyvätkö ne ollenkaan tänä kesänä. Karviaispuska tarjosi runsaasti antimiaan ja herukatkin olivat marjassa. Huomasin myös että rakas leikkimökkini alkaa jo pikkuhiljaa ränsistyä! Miten voi olla, eihän se ole edes kahtakymmentä vuotta vanha (toki ei paljon puutu).
Heini
Kommentit
Lähetä kommentti