38. Mökkihöperyyttä 10.-11.7.2021

Tasan 10 työpäivää jäljellä, loppu häämöttää! Ollaan jo lähes heinäkuun puolessa välissä, hurjan nopeasti on aika mennyt, kohta ollaan tämäkin kesä taputeltu. Lähes tasan vuosi sitten mökkeiltiin Jannen suvun mökillä Vihavuodessa, siitä voi lukea lisää täältä. Mulle ja Jannelle osui molemmille tähän viikonloppuun kahden päivän vapaat, joten päätettiin jättää kaupungin hulina taakse ja suunnata mökille.

Matkaa mökille oli Tampereelta noin tunnin verran, toki autossa jossa ei ilmastointi toimi matka tuntui pitemmältä. Tämä mökkireissu aloitettiin uimisella: ei mennyt tuntiakaan mökille saapumisesta kun oltiin molemmat onnellisesti järvessä vilvoittelemassa. Edellä mainitulla autoasialla saattaa olla vaikutusta siihen, että uiminen inspiroi...

Ilma oli lämmin, lähes turhankin lämmin. Yksi muutaman minuutin sadekuuro osui iltapäivällä kohdalle ja ukkonen jyrähteli muutamaan otteeseen. Jossain ympärillä se ukkonen pyöri, mutta ei kohdalle osunut ollenkaan. Sadekuuroa paossa istuimme mökin terassilla ja luimme vanhaa vieraskirjaa. Jannen suosikkitarina oli se, kuinka nuorempana oli useampaan otteeseen työntänyt rikkinäisen mopon ylös jyrkkää mökkitietä. Minun suosikkini oli kirjoitus siitä, kuinka pikku-Janne isoveljen avustuksella harjoitteli uimista. 

 

Sadekuuro tosiaan loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Taivaan kirkastuessa lähdettiin virittelemään grilliin tulia, jotta saataisiin nälkää (tai nälkäkiukkua, miten sen ottaa) taltutettua. Menussa oli makkaraa, maissia ja tuorejuusto-pekoni-herkkusieniä, parhaita paloja kesän grillikattauksesta. Mustikoita oli tyrkyllä ympäri maastoa ja pieni tikkakin nähtiin kipittämässä tietä pitkin. Ötököitä oli jälleen turhan monta mun makuuni, mutta onneksi savu karkottaa tehokkaasti kutsumattomat vieraat.

Päädyttiin tälläkin kertaa ottamaan mukaan kertislautaset ja -mukit. Ei ehkä se ekologisin vaihtoehto, mutta säästyttiinpä ainakin tiskaamiselta! Ja noita pahveja voi seuraavalla kerralla käyttää sytykkeinä, kierrätystä sekin. Taisteluvälineet toki otettiin kotoa, kaupan kertisaterimet näyttivät niin onnettomilta että tulisi vain paha mieli jos koittaisi niillä syödä. Toki eipä me haarukoita ja veitsiä juuri tarvittu, makkarat kuin voi syödä paperista ja maissiinkin on helpompi tarttua käsillä kuin haarukalla.

Ruoan päälle otettiin ruokalepo, eli parin tunnin päiväunet. Me tykätään Jannen kanssa molemmat nukkua päivittäin päiväunia, mikään ei tunnu niin ihanalta kuin painaa pitkän työpäivän jälkeen pää hetkeksi tyynyyn ennen muihin hommiin siirtymistä. Arkena nukun yleensä 20min-tunnin, riippuen päivän muista suunnitelmista. Ollaanko sitten vauvoja vai vanhuksia, tiedä sitä.

Päiväunilta herätessä oli edessä hieman ikävämpi uutinen: sähkökäyttöinen kylmälaukku oli lakannut toimimasta. Mökin akuista oli ilmeisesti virta loppunut, eli sähköä ei ollut enää yhtään käytettävissä. Suunnitelmiin tuli siis muutoksia ja kaikki kylmätavara minkä halusi vielä käyttää piti käyttää ennen iltaa, yön yli lämpimässä olleet kylmätuotteet kun ei oikein ruokahalua herättele... Hyväksyttiin kohtalomme ja grillailtiin siis iltapalaksi jäljelle jääneet sienet ja makkarat, huomiselle ei siis lounastarvikkeita jäänyt. Tilanteen mukaan täytyy toimia ja nyt kävi näin, parempi onni ensi kerralla.

Auringon painuessa mailleen nautiskeltiin kaikessa rauhassa seesteisestä kesäillasta. Mä kävin vielä kertaalleen uimassa lämpöisessä järvivedessä, illan ja yön uintireissuilla on aina erilaista taikaa kuin keskipäivän pulahduksilla. 

Yöksi kömmittiin mökin parvelle nukkumaan. Heti mökille saapuessa iloinen yllätys oli, kuinka viileää mökin sisällä oli. Mökin pienistä ikkunoista aurinko ei pääse paahtamaan sisälle, joten ilma pysyi miellyttävänä kuumasta ulkolämpötilasta huolimatta. Nukkumatti tuli nopeasti, mutta yöunet jäivät meillä molemmilla hieman lyhyiksi. Kuumuus tai valo ei valvottanut ja ötökätkin pysyivät kiltisti ulkona. Haasteeksi muodostui se, että mökiltä löytyneet tyynyt olivat meille molemmille ihan liian litteät, herättiin aamulla niskat jumissa ja hartiat kipeinä. Ensi kerralla muistetaan ottaa omat tyynyt mukaan, sen suurempaa ongelmaa ei tässä onneksi ole!

Aamukahdeksalta olin jo aamu-uinnilla, tässä vaiheessa Janne keräili itseään sängystä ylös. Virittelin tuket grilliin ja hain penkillä nuokkuvan Jannen aamupalapöytään. Aamupalaksi herkuteltiin suklaabanaaneilla! Ne olivat ainoita ruokavaihtoehtoja, kun kaikki kylmätavara jouduttiin laskemaan pois pelistä. Kotiin lähdettiin jo ennen lounasta, nälkää kun ei taltuteta millään muulla kuin syömisellä. Ja sairaalamaailmassa suonensisäisellä nesteytyksellä, mutta eipäs lähdetä saivastelemaan.

Aamupalan jälkeen ennen kotiinlähtöä houkuttelin Jannen kanssani soutelemaan. Käytiin soutuveneen kanssa ihailemassa lintuja, maisemia ja lähellä sijaitsevaa koskea. Janne on aikoinaan voittanut suomenmestaruuden soudusta, joten onhan luonnollista että selvästi pätevämpänä soutamaan hän soutaa (kyllähän työnhaussakin palkataan pätevin hakija).

Kotona oltiin hieman ennen puolta päivää. Vaihdettiin hieman siistimpää vaatetta päälle ja lähdettiin kauppaan. Kaupasta mukaan tarttui muutaman päivän ruoat ja työeväät. Kauppareissun jälkeen kaaduttiin molemmat sänkyyn ja nukuttiin lähes kolmen tunnin, hups, päikkärit. Siinä väsymyksessä oltiin unohdettu aivan kokonaan purkaa kauppatavarat jääkaappiin, siellä jogurtit ja kermat onnellisena lämmitteli melkein 30-asteisessa eteisessäni lähes kolme tuntia. Eipä siinä sitten muuta kuin uutta kauppareissua tulille kunhan sängystä päästiin ulos. Voin myöntää harmitelleeni ääneen tätä kömmähdystä käyttäen värikästä ja varsin monipuolista sanastoa. 

Tätä tekstiä kirjoittaessani olen jo ehtinyt syömään puoli paketillista appelsiininmakuisia Jaffa-keksejä. Ne on olleet ihan ehdottomasti mun lempikeksejä lapsuudesta saakka! Pystyn ilman sen suurempia ongelmia syömään paketillisen päivässä, sen takia en uskalla niitä kovin usein kaappiin ostaakaan... Lapsena äiti lahjoi mua häikäilemättömästi näillä kekseillä, milloin oli tiskikoneen tyhjennys yhden keksin arvoinen ja pikkuveljen auttaminen läksyissä kahden keksin arvoinen. Paras oli ehkä se, kun äiti sai uudet silmälasit. Mun mielestä vanhat oli olleet hienommat, ja olin lapsena aika muutosvastarintainen muutenkin... No äitihän antoi minulle yhden keksin joka kerta kun kehuin uusia laseja, taisi olla pelkkää voittoa molemmille :D

Heini