36. Aamu-uinnilla 23.6.2021

Huh helteitä... Koko yön hikoilin kuin pieni porsas, sisälämpötila huiteli 25 asteessa vaikka ikkuna oli auki koko yön. Heräsin tavalliseen tapaani aikaisin, suunnilleen seitsemän aikoihin. Aamu-uinti inspiroi yllättävän paljon, joten vetelin aamupalan naamariin ja puin bikinit päälle. Bikineiden päälle toki puin vielä shortsit ja paidan, rannalle kun on suunnillee 15 minuutin pyöräilymatka. 

Lähes pilvettömässä aurinkoisessa säässä lähdin polkemaan kohti Kaupinojan uimarantaa. Sää oli muuten lähes täydellinen pyöräilyyn, mutta en ole varsinaisesti kuuman ilman suurin fani. Matka kuitenkin taittui suhteellisen nopeasti ja pian aamuauringossa välkehtivä vesi siinsi jo horisontissa. 

Kahdeksalta aamulla ei rannalla varsinaisesti ollut ruuhkaa, muut paikalla olevat ihmiset olivat sormilla laskettavissa. Vesi oli ihanan kirkasta, lähes kristallinkirkasta. Tilanne tuskin on sama iltapäivästä, kun lapset ovat möyhineet hiekkapohjan jokaisen neliösentin. Vesi tuntui yllättävän kylmältä! Nopeasti siihen tottui ja se virkisti tehokkaasti, mutta kylmää se todellakin oli. 

Kaupinojan rannalta löytyy tosiaan pieni pukukoppi ja urheiluvälinevuokraamo, josta saa kesällä sup-lautoja ja kajakkeja ja talvella taas retkiluistimia ja suksia. Kesäisin äkkisyvän rannan parasta antia on kuitenkin poijunauha, joka varoittaa äkkisyvän alkamisesta. Ruuhkaisimpanakaan aikana ei nauhan toisella puolella lapsia näy, vaan lapset pysyivätkin kiltisti rajan toisella puolella ja uidessa saa rauhassa lillua syvemmissä vesissä. Yleisesti olen kiinnittänyt huomiota, että rannasta riippumatta erityisesti lapset ja nuoret keskittyvät rantaveteen tai laiturille, ja täydelläkin rannalla saa rauhassa uida jos menee hieman syvemmälle. 

Huomasimpa muuten, että päivälleen tasan vuosi sitten olen tehnyt samanlaisen aamu-uintireissun Kaupinojalle! Sen blogi-tekstin voi lukea täältä.

Tänäkin vuonna lähes kaikki aika menee töissä. Mä teen töissä juuri niitä vuoroja joita perheettömän opiskelijat tekevät rahan takia: kuuden päivän työviikkoja, ilta-aamuja, viikonloppuja ja juhannuksen. Eikä se haittaa mua ollenkaan, tuleepahan rahaa ja reissu Lappiin lähestyy päivä päivältä! Se on sitten sitä todellista nollaamista ja rentoutumista, ah kuinka odotankaan luontoa, maisemia ja uutispimentoa. 

Kaupinojaan vielä palatakseni: ehkä parasta tässä aamussa siellä oli, että siellä ei ollut ainoatakaan lokkia. Olen todellakin oppinut inhoamaan ja pelkäämään lokkeja. Kalevassa kotikulmilla lokkeja on valtavasti ja niillä on pesiä ja poikasia ties missä. Keväällä katseltiin Jannen kanssa aamupalapöydässä kun lokit tekivät pikkulokkeja naapuritalon katolla. Niin röyhkeitä ja rohkeita ovat, etteivät osaa pelätä ihmistä. Päinvastoin. Ne hyökkäilevät päälle, kirkuvat ja jahtaavat kadullakulkijoita. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen joutunut hyökkäyksen kohteeksi, juuri ja juuri ehdin väistää ennen kuin terävä nokka osui päähän. Eipä tarvitse aamulla kofeiinia juoda herätäkseen, kyllä siinä viimeisetkin unihiekat karisee silmistä kun joka aamu juoksee henkensä edestä lokkeja pakoon bussipysäkille.

Tänään lähden vielä lokkeja uhmaten iltavuoroon, jonka jälkeen saan levähtää vapaapäivillä ennen juhannuksen työvuoroja. Juhannus meneekin sitten sairaanhoitajan vaatteet päällä, joten alkoholia ei ole tyrkyllä muussa kuin käsidesissä. Palkkapäiväkin onneksi koittaa jo ensiviikolla, olen jo listaakin tehnyt mitä haavailen roposillani ostavani. Toiveissa on ainakin juomarakko, vedenpitävät pakkauspussit, merinovillaiset sukat ja vedenpitävät ulkovaatteet.  

Heini