27. Vappuretkellä 30.4.2021

Koronavappu nro 2... Olen 3 vapun verran opiskellut jo korkeakoulussa, mutta vain yhden kerran olen saanut viettää opiskelijavappua haalarit jalassa ja yo-lakki päässä Koskenrannassa istuen. Tämä opiskelijatapahtumien puute on kyllä yksi asia, joka oikeasti aidosti harmittaa. Ei opiskeluajan pitäisi olla tällaista puuduttavaa yksin kotona istumista, etäopiskelua ja haalarien pölyyntymistä kaapissa. Vaikka ulkopuoliselle opiskelijatapahtumat ja haalareissa riehuminen voivat vaikuttaa turhilta, ovat ne tosi iso osa opiskeluja. Ne tasapainottavat rankkaa opiskelua, tutustuttavat uusiin ihmisiin ja piristävät arkea. Nyt tuntuu että koronan vuoksi jää paljon sellaista opiskelijaelämää elämättä, jota ainakin itse haluaisin kokea. Ja onhan tämä arki myös aika yksinäistä, kun ei nää opiskelukavereita eikä "vahingossa" tutustu uusiin ihmisiin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja tapahtumissa. 

Vapunaatto valkeni pilvettömänä ja aurinkoisena. Pyöräilymatkalla töihin nappasin kuvan aamuauringon valaisemasta Kalevan kirkosta. Aurinko paistoi niin kirkkaasti silmiin, että tätä kuvaa ottaessani en tiennyt yhtään millainen otos on tulossa. Myöhemmin katselin kännykän galleriasta, että onneksi sentään kirkko ja aurinko osuivat samaan kuvaan, vaikka kuvan asettelu muuten ei niin priimaa ollutkaan. 

Viime vuonna retkeiltiin Jannen kanssa Hikivuorella. Tänä vuonna mentiin vähän erilaisella teemalla, lähdettiinkin työpäivän päälle pyöräilemään. Pienen googlettelun ja karttojen tutkailun jälkeen otettiin suunnaksi Kaupinojan uimaranta, josta jatkettiin hiekkatietä metsän uumeniin. 

Metsään päästyämme ei meidän reittivalinnoissa ollut juuri mitään logiikkaa. Risteyksissä lähdettiin sinne, mikä suunta milloinkin inspiroi eniten. Mun pyörä, Tunturi Poni, ei varsinaisesti ole mikään maastopyörä, joten jouduttiin sekin huomioimaan reittivalinnoissa. Aika pitkälti pyöräiltiin pururataa pitkin, mutta päädyttiin kuitenkin valitsemaan myös pienempi, kuitenkin hyvin pyöräiltävissä oleva, metsäpolku. 

Rantakalliolla tuli vastaan ihanalla paikalla oleva piknik-pöytä, josta oli hienot maisemat Näsijärvelle. Siihen oli kutenkin parkkeerannut itsensä jonkinlainen tätien vappuseurue, joten etsittiin toinen eväspaikka. Vaikka sää aamulla oli ollut aurinkoinen, oli tässä vaiheessa jo aika pilvistä ja tuulista, toisin sanoen kylmää. Jäätiin kuitenkin evästelemään tuuliselle kalliolle järvinäköalojen äärelle, vaikka metsän siimeksessä olisi voinut olla lämpimämpää.

Kun retkellä ollaan, niin astiasto on sen mukainen. Syötiin siis pakasterasioista munkkia ja tippaleipää, pahimpaan nälkään oli mukana kolmioleivät ja tottakai vapun kunniaksi juotiin simaa retkimukeista.  

Kun mietin mun lapsuuden vappuja, tulee ensimmäisenä mieleen isot vappupallot, sellaiset lentävät foliopallot. Me mentiin lähes joka vuosi katsomaan VPK:n soittokunnan vappuparaatia, joka päättyi VPK:n Paviljongille. Siellä oli ties minkälaista menoa ja melskettä, mutta ehdottomasti paras juttu oli kun sai valita haluamansa vappupallon. Muistan että mulla on ollut ainakin Yöpukubanaani-, Nasu- ja possu-pallot, eli siis ihan mun näköisiä palloja, valkkaisin varmaan vielä näin aikuisenakin samanlaiset. Vapun jälkeen kun pallot hiljalleen tyhjenivät ja lakkasivat lentämästä, äiti tyhjensi ne kokonaan ja laittoi ne nuppineuloilla seinälle meidän sänkyjen viereen. Tänä vuonna vappupallo jäi hankkimatta, mutta Janne lupasi mulle sellaisen ostaa jos niitä vapun jälkeen on vielä kaupoissa jäljellä ja ne ovat hyvässä alennuksessa. Toivotaan siis parasta!

Heini