29. Ehtoo Arboretumilla 8.5.2021

 

Neuvolaharkka oli ja meni! Torstaina tarkastin viimeiset leikki-ikäiset lapsukaiset, pistin pari rokotetta ja kävelin ulos neuvolan ovista allekirjoitettujen harkkapapereiden kanssa. 7 viikkoa meni nopsaan, ja nyt olisikin luvassa muutama luento ja pari tenttiä ennen kesätöiden alkua. Harjoittelussa parasta oli, kun pääsin ottamaan asiakkaita vastaan ihan yksin, tekemään itsenäisesti siis terveydenhoitajan töitä. Koen onnistuneeni siinä hyvin, sain paljon hyvää palautetta niin asiakkailta itseltään kuin ohjaajaltanikin. Harkan päätteeksi sain vielä pitkän tekstin palautetta ohjaajalta, tässä pieni pätkä siitä:

Heini kohtaa asiakkaat herttaisen kunnioittavasti ja osaa hienosti kuunnella heitä.

Heinillä on erityistä taitoa kohdata leikki-ikäisiä lapsia ja olla heidän kanssaan vuorovaikutuksessa. 

Heinistä on kasvamassa upea ja taitava terveydenhoitaja!

Sudenpentujen kanssa kun on tullut ilmi että olen ollut neuvolassa "töissä", ensimmäinen kysymys oli aina "Rokotatko sä siellä?". Kyllä rokotin ja paljon rokotinkin! Joutuivat sudenpennut siinä sitten ikäväkseen toteamaan, että minäkin olen niitä ikäviä terkkoja jotka rokottavat: "Miten sä voit Heini tehdä sellaista, kun olet muuten niin kiva?". Osa (varsinkin vauvoista) ei sanonut rokotteesta juuri mitään, korkeintaan näyttivät vähän hämmentyneiltä. Itsekin olen kuulemma neuvolassa rokotteista sanonut hämmentyneellä äänellä "nipittää!", ilman sen suurempia huutokonsertteja. Paljon tuli kuitenkin vastaan myös niitä lapsukaisia, jotka rokotetta annettaessa huusivat kuin puukossa. Yllättävän vahva on jo neljävuotias, kuusivuotiaasta puhumattakaan, siinä sai vanhemmat pitää henkensä edestä kiinni että piikki saatiin reiteen tuikattua. 

Viimeisten työtuntien jälkeen torstaina käytiin Jannen kanssa ulkona syömässä ja pyörähdettiin pitkästä aikaa Ratinassakin. Ratinassa bongattiin Top Sportin loppuumyyntialennukset, josta mukaan tarttuivat -70% alennuksella tällaiset aivan ihanat vaaleanpunaiset vapaa-ajankengät, vähän ehkä arka väri, mutta onneksi mulla on erikseen hyvä valikoima kenkiä metsässä ja ravassa rymyämiseen. Nää on aivan ihanat jalassa, pehmeät ja kevyet. Jannelle olen puhunut näistä hyvän mielen kenkinä, sellaiset ne kaikessa vaaleanpunaisuudessaan ovat. Muuten ollaan harkan loppumista juhlisteltu lähinnä karkeilla ja Netflixin katsomisella, aika passiivisia ovat viimepäivät olleet. 

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin katselemaan ilta-aurinkoa Arboretumille. Yllättävän korkealla on aurinko vielä kahdeksaltakin, osa kuvista näyttävät siltä kuin olisin ne päivämmällä napannut. 

Kevät kukoisti puutarhassa, aurinko paistoi ja oravat leikkivät puissa. Puissa oli lehtiä sekä nuppuja ja puutarhan kukat oli laitettu kauniisti. Ruusutarha oli kuitenkin hyvin erilainen kuin vielä viime visiitilläni, kaikki ruusupuskat oli ajettu alas. Suunnilleen tunnin verran haahuilin pitkin polkuja ennen kuin otin Nyssen kotiin. 

 

Kolme vuotta sitten kun muutin Tampereelle ja näin ensimmäisen Nyssen ajamassa Hämeenkatua pitkin, mieleeni muistui samantien (nyt jo edesmennyt) vaarini. Vaari tapasi kertoa tällaista vitsiä: Mikä on linja-auto tamperelaisten kielellä? Se on NYSSE, sillä onnikan nähdessään tamperelaiset huutavat "Ny se tulee!". Hoksasin siis samantien miksi Nyssen nimi on Nysse, osoittaa mun mielestä ihan hyvää huumorintajua tamperelaisilta nimetä se noin. 

Heini