26. Laavulla ja hiekkalaatikolla 18.4.2021

Me vietettiin ihana aurinkoinen kevät(vai pitäisikö sanoa jopa alkukesän)päivä Jannen suvun mökillä Vihavuodessa. Tämä koko viikonloppu on ollut mielettömän upea, joka päivä on ollut iltaan saakka lämmin auringon syleily pilvettömältä taivaalta. Aamulla totesinkin Jannelle, että nyt jo tuoksuu kesältä. Asiaa tarkemmin ajateltuna "tuoksuu kesälle" taitaa kuitenkin olla "tuoksuu aurinkorasvalle", sitä sipaisin poskipäihin ennen reissuun lähtöä. Aurinkorasva taitaa olla lähin tuoksunlähde joka nenän aurinkoisena kesäpäivänä tavoittaa, siitä ehkä tällainen mielleyhtymä tuoksun ja kesätunnelman välillä. 

Alunperin Janne oli menossa mökille kaatamaan puita, eikä mulla ollut sen suurempia suunnitelmia mihinkään suuntaan. Kuitenkin kun kuulin että siellä olisi myös mahdollisuus nähdä Jannen syötävänsuloista kummityttöä, niin enhän mä voinut jättää tällaista tilaisuutta välistä! Sunnuntaiaamuna meitä olikin sitten mökin tiluksilla 6 täysi-ikäistä sekä 7v ja melkein 3v. 

Päivän projektina oli kaataa 3 puuta ja pätkiä ne moottorisahalla pölleiksi. Kaatuvien puiden alle ei välttämättä tarvita lapsia ihmettelemään, eikä mulla tai Jannen äidillä ollut suurempaa innostusta toimia moottorisahan jatkeena. Lähdettiin siis nelisteen retkeilemään läheiselle laavulla ja jätettiin Janne kera miesvahvuuksien kaatamaan puita. 

Polku Kukkosaaren laavulle lähti lyhyen kävelymatkan päästä mökkitien risteyksestä. Polku kulki metsässä rantaviivaa mukaillen niemen kärkeen, jossa laavu kylpi auringonvalossa. Matkan aikana kuljin käsikädessä pinkin menninkäisen kanssa ihmetellen kiviä ja linnunlaulua kuunnellen. Ehdittiin matkan aikana harjoitella tyttösen kanssa myös puskapissaamista! Tätä olen sudareillekin partiossa aina välillä opettanut. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta puskapissaaminen on hyödyllinen taito! Lukuisia kertoja olen tätä kykyäni käyttänyt niin Lapissa kuin etelän metsissäkin, puhumattakaan pitkien automatkojen varrella olevista pysähdyspaikoista. 

Laavulla syötiin eväitä ja nautittiin auringonpaisteesta. Laavu itsessään oli tosi siisti ja miellyttävä, kaareen asetelluilla penkeillä olisi varmasti mukava isommallakin porukalla paistaa lättyjä. Laavun lähipiirissä oli metsää, rantaviivaa sekä laituri, fasiliteettina myös huussi. 

 

Paluumatka laavulta oli pienille jaloille pitkä, mutta pienellä kannustuksella selvittiin kunnialla maaliin. Takaisin mökille päästyämme syötiin älyttömän hyvää makaronilaatikkoa mökin kuistilla, voi kuinka kaikki maistuukin niin paljon paremmalta ulko-ilmassa. Ruokailun jälkeen toisilla puuhommat jatkuivat, me päädyttiin pikkutyttösen kanssa hiekkalaatikolle. Löysin hiekkaleluista tällaisen nallemuotin, meillä oli kotipihalla ihan samanlainen silloin kun olin pieni! 

Pitkän päivän jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin Tampereelle. Matkalla poikettiin Vehoniemen harjulle, josta oli upeat näkymät pitkälle veden päälle. Harjun päälle oli rakennettu vielä 13 metriä korkea näkötorni, josta avautuivat vielä upeammat näköalat. Huipulla huomattiin, että 1927 rakennettu torni huojui ja natisi, jälkeenpäin ei mietityttänyt enää yhtään miksi tornin juurella oli isot "max 10hlö kerrallaan" -kyltit. 

Vaikka päivä oli superhauska, oli se myös väsyttävä. Nyt kello on jo kahdeksan (olen ollut 13h hereillä ja tunnin päästä toivottavasti nukkumassa), eli mitään sen suurempaa ei tälle illalle ole enää suunnitteilla. Tämän aurinkoisen päivän taidan päättää jääkaappikylmään limsaan sekä Hyvien ja huonojen uutisten katseluun. 

Heini