17. Siirtolapuutarha 28.2.2021

Lumi alkaa sulaa ja päivät ovat toinen toistaan aurinkoisempia,

kevät tulee (ehkä) vihdoin!  

Aurinko paistaa todella lämpimästi, ja tuntuukin että ilma alkaa olla jo liian lämmin toppatakille. Kuitenkin on hieman petollinen sää: liian kevyestikään ei uskaltaisi pukeutua ettei vilustu. Olen kuitenkin uskaltautunut vaihtamaan toppatakin kevytuntuvatakkiin, voihan sitä vaihtaa sitten takaisin toppaan jos tuntuu ettei tarkenekaan. On muuten hieman ärsyttävää kun aurinko muuttaa lumen vedeksi, ja yöpakkaset muuttavat veden sitten jääksi. Koko Tampere on yhtä jäärataa ja  tuntuu, että luistimillakin pääsisi nopeammin eteenpäin kuin kengillä. Tähän ongelmaan on ollut älyttömän iso apu kenkien pohjaan kiinnitettävistä kumijutuista, joissa on nastoja pohjassa. Näillä saa mistä vain kengistä nastakengät! Jotenkin paranee motivaatiokin kävelemiseen näiden tätinastojen myötä: paaaaljon miellyttävämpää kävellä vain rennosti eteenpäin, kuin että joutuisi jatkuvasti katselemaan jalkoihinsa ja ottamaan käyttöön viimeisetkin tasapainon rippeet.

Ennen muuttoa Tamperelle en ollut kuullutkaan siirtolapuutarhoista. Ensikosketukseni siirtolapuutarhoihin oli vuonna 2018 kun aloitin opiskelut Tampereella: katselin TAMK:n ylimmän kerroksen ikkunoista viereisellä tontilla sijaitsevaa leikkimökkikylää. Sen jälkeen mietin monesti, että "tuolla pitäsi käydä!". Tottahan toki tartuin heti tuumasta toimeen, eikä mennytkään kuin 2,5 vuotta että vihdoin astuin jalallani Litukan siirtolapuutarhan maaperälle! Kävin tänään kuuntelemassa lintujen laulua ja bongailemassa kevään merkkejä: paikoittain näkyy jo vihreää nurmea ja vähän jotain vihertävää pilkottaa puissa ja pensaissa.

 Mikä on siirtolapuutarha? 

Siirtolapuutarhaliiton sivuilta löysin seuraavanlaista tiivistä tietoa aiheesta:

"Siirtolapuutarha on puutarhaviljelykseen varattu alue, joka on jaettu keskimäärin 250-500 m2:n suuruisiin palstoihin. Palstalla sijaitsee pieni mökki. Siirtolapuutarha-alue sijaitsee useimmiten taajamassa tai sen liepeillä, ja palstat on määritelty siten, että ne muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Useimmiten kokonaisuus on ruutukaavan muotoinen.  Yleensä siirtolapuutarha-alue on kunnan yleistä puistoaluetta ja siksi avoinna kaikille (välihuomio: Litukan siirtolapuutarhan alueen omistaa Tampereen kaupunki). Palstoille mennään kuitenkin vain kutsusta, yleisillä reiteillä saa liikkua vapaasti.

Liikkuessaan siirtolapuutarhassa huomaa, että kaikki mökit ovat keskenään erilaisia, mutta kuitenkin samanoloisia. Se on tarkoituskin. Siirtolapuutarha on pienikokoisten mökkien tiivis ja yhtenäinen, harmoninen kokonaisuus. Mökin koko, muoto ja väritys ovat yleensä määritelty eli alueelle saa rakentaa vain ns. tyyppimökin tai muun maanvuokraajan hyväksymän mökin. 

Palstan suunnittelussa viljelijä voi käyttää omaa luovuuttaan. Pääperiaatteena on kuitenkin, että siirtolapuutarhassa harrastetaan puutarhaviljelyä; palstan tulee olla pääosin viljeltyä tai istutettua puilla (ei luonnonpuita), pensailla tai kukkakasveilla. Se ei ole omakotitalon pihamaa, eikä se voi kasvaa ainoastaan nurmea. Palstan antimet tulee kuluttaa itse eikä myydä."

 

Tunnelma puutarhassa oli I H A N A. Niin rauhallinen ja luonnonläheinen, aivan kuin olisi ollut maaseudulla.  Palstoille johtavat portit olivat suloisia ja persoonallisia, lintujen laulua kuului kaikkialla ja laskevan auringon lämmin valo teki ympäristöstä taianomaisen. Sympaattiset tienviitat ohjasivat palstojen välillä kulkeville yleisille reiteille, ja vastaan tuli myös yleisiltä huusseilta näyttävät rakennukset sekä lasten leikkipaikka.

Pienet samantyyliset mökit oli aseteltu siisteihin riveihin, niiden värikirjo toi herttaisen vivahteen paikan muutenkin miellyttävään tunnelmaan. Mökkien kokonaisuus oli kaikin puolin todella sympaattinen. Olen itse kasvanut ja asunut koko lapsuuteni Uudessakaupungissa vanhojen puutalojen keskellä, ehkä senkin vuoksi pienet puutalot viehättävät minua ja tunnen oloni kotoisaksi niiden ympäröimänä.

Ajatus puutarhojen takana on aika ihana: näin myös kerrostaloissa asuvilla on mahdollisuus "omaan pihaan". Ja onhan nämä tosi tärkeitä ympäristöjä suuremman kaupungin asukkaille päästä luonnon keskelle ja kosketuksiin muunkin kuin betonin ja rakennetun ympäristön kanssa. Muistan aina, kun ehkä vuosi sitten oltiin tamperelaisten sudenpentujen kanssa retkellä metsässä ja nähtiin siellä VILLIELÄIN - eli siis viereisen maatalon vapaana oleva kissa. Se oli osalle sudenpennuista ensimmäinen kerta metsässä, ja ensimmäinen kerta kun näkivät jonkin muun eläimen kuin kotisohvalla makaavan lemmikkieläimen. Kun on itse viettänyt lapsuutensa pienemmässä kaupungissa ja kavereiden kanssa leikkinyt koulupäivien jälkeen metsässä, ei tule edes ajatelleeksi etteivät kaikki ole nähneet metsän eläimistä edes oravaa. Tämä oli mulle itselle hyvä esimerkki siitä, että kaikki isoissa kaupungeissa elämänsä asuneet eivät ole välttämättä ikinä käyneet kunnolla tutustumassa Suomen luontoon. Sen vuoksi musta on hienoa ja tärkeää, että luontoa löytyy läheltä kaupunkeja ja keskustoja, jotta kynnys lähteä ulkoilmaan on matalampi.

En tiedä miksi en ole ennen käynyt täällä, tästä tuli heti yksi mun lempipaikoista Tampereella. Kotoa on tänne kävelymatkaa ehkä vartin verran, eli ei juuri mitään. Kaikki on varmasti superkaunista kesällä ja loppukeväästä, kun kaikki kukkii ja lehdet ovat vihreitä, täytyy silloin tulla uudelleen käymään. Toki kesällä tunnelma ei välttämättä ole yhtä rauhallinen kuin nyt lopputalvesta, näin retkeni aikana ehkä 4 muuta ihmistä puutarhalla.

Tulipa hyvä mieli tästä retkestä! Kaikki oli tuolla siirtolapuutarhassa niin kohdillaan: tunnelma, auringonpaiste ja äänimaailma linnunlauluineen. Bongailin sieltä jo itselleni ihanan pienen vaaleanpunaisen mökin, ja suunnittelin että pihalle istuttaisin ainakin mansikoita ja raparperiä. Tosin taitaa jäädä vain haaveeksi...

Heini