16. Parvekkeella pakkasessa 23.-24.2.2021

Tämän lähemmäs ei enää retkelle pääse!

Yöksi luvattu -10 astetta pakkasta, missä muuallakaan nukkuisin kuin Jannen parvekkeella? Korona perui partion yöretket, mutta eihän se ole este uuden makuupussin testaamiselle käytännössä! Etäluentojen jälkeen pakkasin rinkan täyteen tavaraa ja lähdin pystyttämään leiriä. Teltta ei todellakaan mahtuisi pienelle parvekkeelle, mutta jotain tuulen- ja sateensuojaa oli kiva laittaa lasittamattoman parvekkeen suojaksi. Olin jo aiemmin hakenut meidän partiolippukunnan varastosta lainaksi pienen pressun, jonka virittelin katokseksi. Sitten vain harjalla isoimmat lumet pois ja makuualustat tilalle: ensin alumiinipäälysteinen lämpöalusta ja sen päälle tavallinen solumuovinen makuualusta.

Yleensä makuupussien kanssa sanotaan, että ne lämmittävät sitä enemmän, mitä vähemmän on vaatetta päällä. Mulla on tästä vähän vaihtelevia kokemuksia, en oikein tiedä allekirjoitanko tätä vai en. Tällä kertaa puin päälle fleecehaalarin (jonka alle t-paidan, in case olisi tullut yöllä kuuma ja olisi ollut tarvetta riisua yksi kerros pois), pipon, kaulurin, villasukat ja hanskat. Sitten ei muuta kuin hyvänyönpusu Jannelle ja makuupussia kohti! Jostain syystä Janne ei ollut innostunut tulemaan kanssani ulos nukkumaan, käsittämätöntä. Ehkä Janne nautti kun kerrankin kukaan ei varasta häneltä peittoa yöllä. 

Makuupussissa oli heti kättelyssä lämmin, joten tuli alusta alkaen hyvä fiilis tästäkin tempauksesta. Tuuli ei osunut makuusijalle ollenkaan, ainoastaan betoninen lattia hohkasi kylmää läpi yön. Pakkanen tuntui kyllä selvästi: makuupussin aukko piti vetää niin pieneksi kuin mahdollista, muuten kylmä ilma olisi jäähdyttänyt koko makuupussin sisäosan. Kasvoja ei voinut jättää ollenkaan näkyviin vaan piti hautautua kokonaan untuviin, jos nukahti kasvot pakkasessa, heräsi jonkin ajan päästä siihen että silmiä särki kylmästä. Melkein väittäisin, että pakkanen laski jossain vaiheessa jopa tuon -10 alapuolelle.

Raittiiseen ulkoilmaan oli kohtuullisen helppo nukahtaa, mutta mukavaa nukkumisasentoa ei ollut ihan niin helppoa löytää. Maassa nukkuessa makuualusta pehmentää ja maa itsessään mukautuu hieman, jolloin pohja tuntuu pehmeältä. Kuitenkaan betonilla nukkuessa tällaista samaa mukautumista ei millään lailla tapahdu, eikä makuualustakaan tuntunut erityisen pehmeältä. Hieman oli hartiat jumissa aamulla!

No tuliko yöllä kylmä? Ei tullut kylmä. Aamuyöstä oli jaloilla hieman viileämpi hetki, mutta siitäkin selvisi kun hieman liikutteli jalkoja ja pienensi makuupussin suuaukkoa. Olenko tyytyväinen makuupussiin? Tämän perusteella kyllä! Se tuntui pehmeältä ja oli kevyt kantaa, ja lämpöisyys on ehdoton plussa. Innolla odotan seuraavaa yöretkeä tai vaellusta, jossa pääsen pussia oikeasti käyttämään. Läheisyys lämmittää ja teltassa on aina lämpimämpi kuin tällaisessa avosysteemissä, joten lämpötila pussissa on yhdessä nukkuessa varmasti vielä miellyttävämpi. Ja täytyypä vielä kokeilla sitäkin, onko pussi lämpimämpi pienemmällä vaatetuksella...

Aamulla heräsin liikenteen ääniin ja viereiseltä parvekkeelta leijailevaan naapurin aamutupakkaan. Katsahdin kelloa, keräsin tavarani ja hiivin takaisin sisälle. Janne oli ystävällisesti lämmittänyt sängyn valmiiksi, jonne minäkin käperryin vielä hetkeksi torkkumaan ennen aamun etäluentojen alkamista. Tänään siis 8 tuntia opiskelua, ja illalla Kuuttien kanssa Pyynikille metsään retkeilemään ja leikkimään!

Heini

Ensimmäinen kuva: Auringonlasku Tuntsan erämaassa syksyllä 2020 / Heini