11. Etäluennolla Arboretumilla 4.2.2021

Kotona on kaikkein vaikein keskittyä opiskeluun, aina löytyy jotain enemmän tai vähemmän tärkeää sijaistekemistä.  Tää on ehdottomasti yksi tärkeimmistä syistä, miksi en ollenkaan tykkää etäopiskelusta. Aina keksii jotain mitä lähteä samanaikaisesti puuhastelemaan: oli se sitten siivoamista tai lakanoiden vaihtoa. Tietokoneesta vain äänet täysille ja muiden askareiden pariin! Aivan varmasti menee puolet opettajan tarinoinnista ohitse. Oonkin huomannut, että yksi hyvä tapa saada etäluennoista enemmän irti, on laittaa kuulokkeet korviin ja lähteä ulos kävelemään. Silloin opettajan ääni ohjautuu suoraan korvista sisään, ja on helpompi kuunnella aktiivisesti luentoa. 

Tänään lähdin uhmaamaan -18 asteen pakkasta Arboretumille, kuulokkeissa Terveydenhoitajatyön perusteet -kurssin luento. Porukkaa oli yllättävän vähän liikkeellä, yleensä Arboretum on täynnä kaikenlaista lenkkeilijää ja koirankusettajaa. Olikohan syy ajankohdassa vai lämpötilassa, vai jossain ihan muussa. 


Tämän vuoden lumimäärä on ihan uskomaton! Tälläkin reissulla kahlasin polvia myöten lumessa. Perustiet oli tottakai aurattu ja selkät polut painautuneet rannan lumeen, harhauduin kuitenkin välillä lähemmäs ruusupuskia kuvailemaan kohmeista kasvillisuutta. Tällähän oli arvatenkin sellainen seuraus, että mulla oli kengät aivan täynnä lunta! Onhan mulla ulkohousuissa lumilukot, mutta ne ovat aivan liian löysät näihin kenkiin, niitä ei mitenkään saa tarpeeksi tiukasti kengän ympärille tiivistämään lunta kengän ulkopuolelle. Seuraavana prohektina ompelenkin lahkeisiin pienet fiksaukset, jotta niistä tulee tiiviimmät, vanhat kunnon kuralenkitkään eivät olisi pahitteeksi. 


Toisaalta, onhan mulla joulupukilta saadut Fjällrävenin säärystimet! Täytyykin sisäänajaa ne joku kerta, ja kokeilla miten ne toimivat lumisessa maastossa. Niillä pitäisi saada tiivistettyä juurikin tuo kengän ja ulkohousun väli, täytyykin tarkemmin katsella miten ne säädetään just näihin kenkiin sopiviksi. (Tää Vallilan Kelohonka-matto on yks mun lempparimatoista, sen takia vilahtaa monissa kuvissa😄 Haaveilen että olisi pussilakanat ja verhot samalla kuosilla, mutta ne on valitettavasti hieman tyyriitä mun tämänhetkiseen budjettiin...)

 

Tässä vielä muutama kuva ulkoilureitin varrelta. Ennen lähtöä katsoin kodin ikkunasta, että paistaapa ihanasti aurinko, täydellinen sää ulkoiluun. Kuitenkin sen reilun tunnin verran jonka käytin ulkoiluun aurinko oli pilvessä, ei pienintäkään auringonsädettä missään. Nyt kun pääsin takaisin kotiin, aurinko tunkee sisälle sälekaihtimien välistä ja taivas hohkaa keltaista lämmintä valoa. Ehkä joskus vielä käy parempi tuuri, ja pääsen auringonpaisteessa retkelle.











Jos tosi tarkkaan katsoo tätä kuvaa, voi nähdä keskellä yksittäisen lumihiutaleen, joka yhdellä sakarallaan roikkuu neulasessa kiinni!
Heini


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

28. Halimasjärven luonnonsuojelualue 2.5.2021

Kuva
Mä en osaa enää nukkua pitkään. Ja pitkällä tarkoitan yli yhdeksään. Eilen painoin pään tyynyyn iltakymmenen jälkeen (musta ei iltavirkkua saa millään) , aamulla unta riitti klo 7.15 saakka. Hetken hengailin vaakatasossa ennen kuin nousin aamupalalle. Auringonvalo tulvi sisään ikkunoista heti kun sälekaihtimet avasi, ulkona oli ihana lähes pilvetön sää. Toisinsanoen täydellinen sää retkeilyyn! Säätiedotus lupasi aurinkoa puoleen päivään saakka, jonka jälkeen pilvet ottavat vallan. Totesin, että aamupäivä olisi paras ajankohta retkelle. Söin siis astetta tukevamman aamiaisen, puin vaatteet päälle, pakkasin repun ja ennen yhdeksää olin jo bussipysäkillä kököttämässä. Tämä retki ei ollut mitenkään etukäteen suunniteltu, täysin spontaani tempaus aamuauringon inspiroimana.  Olen jo pitkään pitänyt kohdelistalla Halimasjärven luonnonsuojelualuetta. Halimasjärvi sijaitsee Atalassa, 15 minuutin bussimatkan päässä TAMK:lta , kotoa kävelee TAMK:lle suunnilleen 10-15 minuutissa, matka yhteen...
Lue lisää

Mitä kaikkea mahtui vuoteen 2021?

Kuva
Tämä vuosi on todellakin mennyt vauhdilla. Oon tosi iloinen että olen pitänyt tätä blogia: välillä miettii että onko tämän vuoden aikana tapahtunut juuri mitään, mutta postauksia selatessa tajuaa että oonhan mä tehnyt vaikka ja mitä ja käynyt vaikka ja missä. Selasinkin nyt ensimmäistä kertaa koko blogin läpi ja muistelin kaikkia ihania retkiä ja muita vuoden kommelluksia ja kokemuksia. Ajattelin että päätän tämän vuoden blogin kokoelmaan jokaisen kuukauden lempijutuista!  Tammikuu Juotiin kaakaota kaakaota metsässä niin Pyynikillä , Suolijärvellä kuin sudenpentujen kanssa Saukonpuiston pulkkamäessäkin . Jannekin suostui pulkkamäkeen mun kanssa ja mulla oli aikaa käydä valokuvailemassa.   Helmikuu Täytin 22 vuotta ja käytiin sen kunniaksi (ehkä hieman epäonnisella) reissulla Aulangon kylpylässä . Näin upeita maisemia niin Aulangolla kuin Näsijärven jäälläkin , sekä nukuin parvekkeella -10 asteen pakkasessa. Innostus akrobatiaharrastukseen kasvoi ja treenien lisäksi testailin...
Lue lisää

12. Synttäriviikonloppu Aulangolla 6.-7.2.2021

Kuva
 Maanantaina mä täytän 22 vuotta! Pari vuotta sitten, 2019 kun itse olin 20v ja isosiskoni oli 22v, olin parin sudenpentutytön kanssa retkellä. Siellä käytiin tällainen keskustelu: Toinen sudareista: "Kuinka vanha sä Heini oot?" Minä: "Mä oon nyt 20." "Onko sulla siskoa? Kuinka vanha se on?" "Joo on mulla yksi isosisko, se on 22." *tytöt katsovat toisiaan, kohauttavat olkapäitään ja toteavat tasaisella äänellä* "Okei, aika vanha." Jep, huomenna minäkin olen "aika vanha". Mutta onhan tässä vielä toivoa! Siskoni Mersu täyttää kuukauden päästä 24v, se on jo "aika vanhaa" vanhempi, voisi sanoa jopa että todella vanha! Ja Jannekin täyttää maaliskuussa 25v, sehän on tällä mittapuulla jo ikäloppu! Eli voisi mulla huonomminkin mennä😉 Me käytettiin Jannen kanssa tämä viikonloppu Aulangolla ja Hämeenlinnassa retkeillen. Koronan vuoksi ei mihinkään kauemmas raaskitty lähteä, eikä muutenkaan haluttu suosia sisäaktiviteetteja. ...
Lue lisää