9. Suolijärvi talvipuvussaan 31.1.2021

 Tammikuun vika retki!

Eilisillasta saakka suunnittelin, että nyt kun on kerrankin aamupäivä täysin vapaa, lähden retkeilemään päivänvalossa. Kohteeksi valikoitui Suolijärvi Hervannassa. Heti lounaan jälkeen pakkasin eväät reppuun ja lähdin kohti päivän ulkoiluannosta.

Auringonpaisteesta en valitettavasti päässyt nauttimaan, pilvisessä säässä pakkanen lähenteli -10 astetta. Suolijärvelle pääsi Kalevasta todella näppärästi yhdellä bussilla, eikä matkakaan ollut kuin reilu parikymmentä minuuttia. Suolijärveä ympäröivälle pururadalle oli tehty hiihtolatu, ja kävelijöille oli erikseen rantaviivaa mukaillen tehty oma reitti. Rantareitin kiertämiseen meni reilu tunti aikaa, sisältäen yhden tauon ja reippaan kävelyvauhdin. 

Kesäistä Suolijärveä oltiin ihailemassa kesäkuussa, silloin jo bongattiin ihana eväspaikka kallion päältä. Samalle paikalle pysähdyin tälläkin kertaa kuuntelemaan hiljaisuutta, katselemaan maisemia ja juomaan kaakaota. Vinkki! Kaakao pysyy hyvin kuumana termarissa, vielä paremmin jos termarin sujauttaa villasukan tai -tumpun sisään. 

Välipalaksi olin ottanut mukaan jogurttia ja mysliä, pakattuna tällaiseen näppärään eväskeppuun: erikseen oma osionsa jogurtille ja oma myslille. Tadaa! Mysli pysyy kuivana eikä vetisty jogurtin seassa, voi juuri oikeaan aikaan ydistää ne toisiinsa. 

Reitin varrella tuli tooooosi paljon ihmisiä vastaan, se ei kuitenkaan merkittävästi häirinnyt luonnon rauhasta nauttimista. Myös koiranulkoiluttajia oli liikkeellä useampi ja muutama lapsiperhekin oli näkyvissä. Tämänhetkinen suunnitelma on tehdä opinnäytetyötä lasten liikkumiseen liittyen: lapset liikkuvat nykyään huolestuttavan vähän ja viettävät vielä vähemmän aikaa ulkona. Ilahduttaa siis terveydenhoitajaminää nähdä lapsia ulkoilemassa ja liikkumassa hymyssä suin!

 

Matkan varrella bongasin hauskan "peikkoluolan" reitin sivussa. Luolalle pääsi polkua pitkin, joka meni kahden kuusen muodostamasta taikaportista. En uskaltautunut kovin lähelle tutkailemaan luolaa, sen verran kuikuilin että sain kuvan otettua. 

Mikäli innostui harhautumaan sivuun polulta, oli lunta lähes polviin saakka. On superihanaa millainen talvi täälläpäin Suomea on, aiemmin asuin Turun suunnalla Uudessakaupungissa, jossa lunta nähdään pääasiassa loskan muodossa ja maa on musta ison osan talvea. Pisteet siis Pirkanmaalle tässä asiassa!

Tälläkin reissulla jännittävin osuus oli erilaiset korkeat portaat. Osa portaista oli ihan ok-kunnossa, mutta osa oli lumen myötä muuttunut liukumäeksi; askelmat olivat täynnä lunta ja lumikerros oli hioutunut liukkaaksi kaltevaksi pinnaksi. Välillä piti henkikullan ja ehjien luiden vuoksi kertää portaat metsikön puolelta, sielläkin sai kieli keskellä suuta mennä.

Koko reissuun meni matkoineen päivineen reilu pari tuntia. Nyt voikin hyvillä mielin maata loppupäivän sohvalla ja katsoa Netflixiä, onhan tässä jo reippailtu koko päivän edestä! 

Heini